Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Meillä on jo joulu, kuusi on koristeltu jo heti kuun alussa ja viimein saimme piparitalonkin valmiiksi. Nyt vielä odotetaan koska tonttu käy taloksi ja tekee vähän lumitöitä. Nyt äiti lähtee paketoimaan lahjoja kuusen alle kun lapset ovat hetken poissa. Tonttu näet vähän helpottaa aaton kuormaa kun muutenkin täälläpäin hiippailee tarkistusretkillään. Ei pukin tarvitse kaikkia sitten kerralla raahata. Niin ne kasvatuspäätökset karisee kun lapsia tulee :) Ei meille sentään pukkia tule, tällaista pienimuotoista huijausta vaan. Ja sekin esitetään vain mahdollisuuksina ja vaihtoehtoina: "Jaa-a, oliskohan tonttu käynyt tuomassa paketteja vai mitä luulet?" Joulun taikaa kaikille, lämpöä, iloa ja valoa!

Jouluista aikaa

 Pipareita ollaan leivottu jo kolme satsia, pojat ovat parhaillaan mummilassa taas leipomassa ja tarkoitus olisi viikonloppuna vielä yksi satsi tehdä sillä piparipurkki kolisee tyhjyyttään. Vaikka muuten olenkin lähes ärsyttävyyteen asti aina kokeilemassa kaikkea uutta ja ihmellistä, on joulu sellainen "pyhä" johon kaiken maailman modernit hössötykset eivät vain omasta mielestäni kuulu. Eli meillähän on samat ruuat samoista tarjoiluastioista jos minulla on asiaan vaikutusvaltaa. Piparitaikinan kanssa olen yhtä fundamentalistinen, Paraisten piparit alla olevalla ohjeella on meidän suvussa tehty aina, tai ainakin jo neljässä polvessa. Silloin tällöin voin kokeilla uutta reseptiä, sillä pipareita kuluu sen verran että näitä oikeitakin ehtii joka joulu saada mielin määrin. Eivätkä ne vain ole samoja. Keitettävistä taikinoista en perusta, pipareista tulee liian pulleita ja kovia. Ja kaupan taikinoista en ehkä sano mitään. On muuten kai ensimmäinen kerta kun koristelin piparin! Poikien puiston joulumyyjäisiin tein näitä myyntiin ja ajattelin että olisivat vetävämpiä jos on vähän väriä. Mutta eihän pikeeri näihin pipareihin varsinaisesti kuulu, ei ne kaipaa kuin mukin glögiä kaverikseen :)

Paraisten piparkakut

3/4dl siirappia

1tl kanelia

1tl neilikkaa

2tl pomeranssinkuorta

kiehautetaan

250g voita

2,1/4dl sokeria

1 kananmuna

vaahdotetaan

400gr erikoisvehnäjauhoja

2tl soodaa

lisätään vähitellen maustesiirapin kanssa voi-sokerivaahtoon.

Annetaan levätä yön yli, kaulitaan ohuen ohueksi, paistetaan 190asteessa 8-10min.

Säilytetään jäähtyneinä ilmatiiviisä rasiassa. Itse olen huomannut että pipareista tulee vielä rapeampia, jos mahdollista, mikäli paistamisvuoraan odottavia uunipeltejä säilyttää viileässä. Meillä kun ulkoeteinen on n. nolla-asteinen niin sinne on helppo nostella. Piparit ovat hauraita ja rapeita, juuri sellaisia kuin pitääkin ;)

Tässä vielä tällaisia marsipaanikavereita joita tein myös puiston myyjäisiin, saaristolaislimppujen, kahvikakkujen sekä chutneyn ohella. Nämähän on ihan suoraan Mansikkamäen Ebeltä matkittuja, helpompi näitä harjoitella kun on joku malli. Ehkä tästä sen verran kohta rohkaistuu että tekee jotain omaakin!

Ihmeellistäkin ihmeellisempi suklaakakku

 Tämä suklaakakku on mainio esimerkki huonosta reseptinhahmotuskyvystäni. Tämä oli yhdessä leipomiskirjassani jollain erinomaisella nimellä, ja tosi hyvän näköisenä, ja päätin leipoa kun oli vieraskin tulossa. Vasta kun olin tehnyt kakut (tein 3 pientä) tajusin että tämähän on mokkapalojen ohje! :) Eipä se haitannut, hyviähän mokkapalat on, mutta sitä kun kuvitteli tekevänsä jotain hienompaa.

Tuo tuttifrutti-crush on tässä kyllä niin ihanaa, ja oikeastaan ainoa jossa sitä olen onnistuneesti käyttänyt. Täytteisiin kun se sulaa olemattomiin.

Isopappan nimpparikakku

Hih, tämä kakku on taas näitä :) Maun puolesta oli mainiota, mansikkahilloa ja kermavaahtoa, toiveesta. Ei silti että tuon edellisen Make-kakun jälkeen olisin mitään muuta edes uskaltanut yrittää... Mutta tuo koristelu XD Tarkoitushan oli laittaa mansikkakerma kakun VÄLIIN ja koristepursoitukset sitten valkoisella. Oli melkoinen kiire vaan, töitä, jne, ja ajattelemattomuuttani laitoinkin valkoisen kerman kakun väliin. Aikaa ei ollut  käydä ostamassa lisää, oltiin jo muutenkin juhlista myöhässä, joten pinkeillä koristeluilla 85v-miehen kakussa sitten mentiin! Onneksi oli ihan lähisukua vaan nimpparikahvilla, ei tarvinnut vieraille selitellä.

 Kaapissa oli pari sinistä kukkaa valmiina, ne lätkäisin tuohon viemään huomiota pinkistä röyhelöstä :)

3-vuotiaan autokakut

Jos kurpitsakakku oli hetken mielijohde ja onnistui, niin toisessa ääripäässä on sitten kakkuhullun esikoisen 3-vuotiskakut joita oltiin yhdessä suunniteltu noin vuosi. Vieläkin melkein itkettää miten pilalle ne menivät, ja kuinka tärkeä juttu ne poitsulle olivat. Pojan mieli muuttui niin monta kertaa kakkutoiveen suhteen, että varsinaista tekoaikaa ei hirveästi jäänyt. Make-rekka oli kuitenkin useimmiten listalla, joten sen olin päättänyt tehdä. Koska juhlia oli kahdet sain toisenkin toiveen toteutettua, ja siihen sitten valikoitui Salama, vaikkakin Muumit, Puuha Pete ja lähes kaikki muutkin lastenohjelmahahmot olisi tietysti myös ollut kiva saada syödä. Poika on kova marsipaanifani; nähtiin kerran liikenteessä Sallisen kuljetusauto ja takapenkiltä kuului "Marsipaanirekka!!!" Niinpä toiveena oli että kakku olisi ollut kokonaan pelkkää marsipaania... (yököttää vieläkin pelkkä ajatuskin)

 

Sisällä mansikaa ja banaania, taas... Isi korruptoinut pikkumiehen jo tässä asiassa :) Reunoilla vispiä ja lakumattoa, pinnalla digestivemurua. Marsipaanikoristeet sai päivänsankari pikkuveljensä kanssa syödä, eikä meidän muiden tarvinnut tavaraa maistaa, kaikki voittivat :)

 

Tein myös pikkuriikkisen voileipäkakun, elämäni toisen. Tuo on Sheriffi siitä Autot-leffasta väijyksissä valepuvussa. Onneksi on lapsilla hyvä mielikuvitus niin ei tarvitse äitin niin kovasti yrittää :D Sisällöstä ei mitään muistikuvaa, ehkä maksapasteija/kermaviili/tuorejuusto-tyyppinen ratkaisu.

Tämä "Make-rekka" on pääsyy siihen etten ole omaa blogia edes vilkaissut yli kuukauteen, sillä en ole edes halunnut ajatella tätä. Nyt on aika sen verran parantanut haavat että voin jo katsoa kuvaa. Kakku siis oli grande fiasko kaikilla mahdollisilla tavoilla, niin rakenteen kuin maunkin puolesta. Kaapissa oli lojunut vaniljamousseainespussi jonkin aikaa ja päätin sitä kokeilla, ensimmäistä kertaa. Edellisenä iltana jo tein, eikä se hyvältä kyllä maistunut, teollisen esanssiselta, mutta banskua kun muussasi sekaan niin oli suht ok. Vaikutti jämäkältä tavaralta ja kun ohjeessa vielä kehotettiin jääkaapissa jähmetyttää niin ajattelin rakenteen olevan ok. Toiseen väliin tein mansikkamoussen joka oli normaali, hyvää takuutavaraa omista pakastemansikoista, kermasta, rahkasta ja liivatteesta. Leipävuokaan kokosin yön yli tekeytymään, ja aamupäivällä kun piti se päällystää kävin kyllä koko kirosanakokoelmani läpi. Vanilja-banaanimousse oli muuttunut kuvottavan harmaaksi liejuksi. Kaapisin sitä pois minkä sain, mutta kakkupalat olivat niin liukkaat liemestä että kakun kokoaminen ja muotoilu oli mahdotonta. Paniikissa en osannut ajatella järkevästi, vaan sitkeästi yritin pikkukaverin haavetta Make-kakusta toteuttaa. Kun poika näki tekeleläjän pääsi häneltäkin itku :( Eikä tuo siis ollut edes hyvää, sehän usein pelastaa ulkonäöllisesti vähemmän onnistuneen kakun. No, oli ensimmäinen ja viimeinen kaupan mousse johon kosken!

Halloween-kakku

Ollut tämä blogihiljaisuus pidempi kuin muistinkaan. Aina tuntuu olevan tärkeämpää tekemistä kuin päivittely, ja kyllä tämä ihan on oikeastaan unohtunutkin. Ihanaa että täällä on kuitenkin käyty kommentoimassa ja kurkkimassa :)

Tällaisen kakun tein halloween-bileisiin, ja oli kyllä niin viime hetken inspiraatio ettei mitään rajaa. Mutta joskus nämä pika-kakut onnistuvat parhaiten. Sisällä caipirinhamousse ja muistaakseni lakritsimousse, pinta marsipaania, kuokkimaan tulevat ötökät kick-patukoista näprättyjä, kanta chockolate silk-kuorrutetta.

Kurpitsalyhty

Hurjaa Halloweeniä, kammottavaa kekriä, kihelmöivää kuolleitten päivää, piinaavaa pyhäinpäivää! Ja jos ei muu kauhistuta niin kauhistele sitten vaikka amerikkalaista kulttuuri-imperialismia joka kieroine kaupallisine lonkeroineen tunkeutuu ja pilaa aidon, herkän ja neitseellisen kulttuurimme. Se, jos mikä, on kai sentään pelottavaa ;)
Tämä oli ensimmäinen kerta kun kaiversin kurpitsan, ja oli kyllä niin paljon helpompaa ja nopeampaa kuin kuvittelin. Tästä tulkoon perinne, tosin ensi vuonna itse kasvatetuin kurpitsoin. Siemenet syksyn kolmesta kurpitsasta on jo otettu talteen ja perunat, porkkanat ja vadelmat väistykööt kasvimaalta, kurpitsa vaatii elintilaa! Metallisella jääteökauhalla kaiverrushomma soljui kuin vesi hanhen selästä vaan. Tussilla hiukan hahmottelin reikien paikkoja ja terävällä veitsellä pistelin menemään. On olevinaan se Jack Skellington siitä Burtonin leffasta... Kurpitsa vaan oli jättimäisen suuri, (Prismassa kun kaikki olivat saman hintaisia, joten pakkohan se ahneen oli ottaa se valtavin jonka hädin tuskin jaksoi kärryyn nostaa.) joten nyt jääkaapissa odottaa siinä parisenkymmentä litraa kurpitsaa jolle keksiä käyttöä. Taidanpa keittää kurpitsa-appelsiinimarmeladiksi. Sitä sitten loppuelämä paahtoleivälle!

Ristiäiskakut pojalle - Sebastianin haikara ja nalle liljoilla

Sebastian-vauvan ensimmäiseen juhlaan sain kunnian tehdä kakut. Serkkunsa Sisun sininen liljakakku oli ajatuksena, mutta kokonaan kermasta. Pelotti melkoisesti miten pahasti koristeet sulavat siihen päälle, joten vein kakut itse juhlapaikalle ja laitoin koristeet päälle vasta hetki ennen juhlan alkua. Alle laitoin valkosuklaaraastetta, joissain muissa blogeissa olen nähnyt tällaisen kosteuseristeen. Haikara on sokerimassaa, muut koristeet sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta. En pelkästä marsipaanista saa kyllä mitään tehtyä, lissahtaa vaikka olisi kuinka monta aikaa kuivunut. (Alemmassa kuvassa yksi lilja pelkkää marsipaania ja sen kyllä erottaa.) 

 Kakuissa yhteensä 10 munan pohjat (5+5), kostutus jaffalla. Kakuissa samat täytteet, mansikkamousse sekä omena-ananasmousse. Yhteensä 5dl flora vispiä, 4dl rahkaa, 7 liivatetta(nyt meni hiukan liikaa, mutta pelkäsin että muuten alkaa "elää" automatkalla), vaniljakreemijauhetta pari ruokalusikallista. Jaettu puoliksi ja toiseen puoleen rasiallinen pakastemansikkamurskaa (4dl?) ja toiseen omenasosetta johon sekoitettu purkki ananasmurskaa sekä jonkin verran ruokotomusokeria koska omput oli aika happamia. Muuten en tykkää lisäillä sokereita täytteisiin koska yleensä on joku massapinta joka tuo ihan tarpeeksi makeutta. Tässä en tehdessä ajatellut että tulee vaan kermapinta, joten toivottavasti ei ollut liian raikas :)

 Pursotukset flora vispiä + rahkaa + vaniljakreemijauhetta. Jäi harmittamaan kun pari pursotusta meni ihan plaah kun pursotuspussissa oli joitain ihme ilmataskuja ja pursottaessa sitten prötsähteli ympäriinsä :( Mutta vispi toimi, jee! Nallen naama meni vähän oudoksi, näyttää hieman turpaansa saaneelta. Mutta ekaks marsipaaninalleksi olen ihan tyytyväinen.

Banaani-suklaa muffinssi

Tuli eilen kesken kompostinsiirtämisen suunnaton hinku suklaamuffareita joten kumpparit jalassa taikinaa sekoittelemaan :) Tällä kertaa painelin vuokiin muutamia banaaniviipaleita ja tuli kyllä niiiiin ihania. Mitenköhän en ole ennen tätä keksinyt. Ihanan kostean meheviä. Ja bansku ja suklaa on muutenkin mahtava yhdistelmä. Kesällä grillattiin jälkkäriks, eli folioon bansku johon painellaan suklaanmurusia. Jätskin kanssa superherkkua. Tässä tuo makuhdistelmä siis muffinsissa. Tälle "ohjeelle" myönnetään KakkuKakku-blogin hyväksyntähylje! (Seal of approval, ehe ehe, he...) Täytyy myöntää että halusin myös jotain herkkua laitettavaksi uudelle ihanan syksyiselle Sienan valot-lautaselle :)

Isin lehmäkakku

 Herra Nirso toivoi alunperin synttärikakukseen Skeletorin linnaa, mutta koska kakkuun sai tulla vain banaania, mansikkaa ja kermavaahtoa (ei värjättyä) niin koita siinä sitten jotain monimutkaista tornihässääkkää koota. Onneksi lehmä kelpasi :) Makuhan näissä tärkein, ja on kyllä omasta mielestänikin niin maailman parasta kakkua tuo perus kermis. Suutarin lapsien kakut tehdään kun vieraat jo kopistelee portailla, joten on vähän "erilainen" tämä lehmä :D Spagettityllaa kokeilin lautaselle ettei olis niin paljas, ja siksi että unohdin suojata lautasen ja meni ihan suttuiseksi...

 Kakut olivat poitsujen lahja isille, eli yhdessä tehtiin koristeita yhtenä askarteluhetkenä. On kyllä niin kätevää, saa itse tehdä "tilaustöitä" eikä tarvitse pelätä että syövät mahansa täyteen muovailuvahaa. Nuorempi ei montaa koristetta saanut aikaan, söi kaiken massan mitä sille antoi. Ylemmässä kuvassa on esikoisen muovailemat kirjaimet "ISI". (Hei, se on alle 3v, eipäs arvostella :) ) Esikoinen RAKASTAA (omien sanojensa mukaan) marsipaania ja toivoo marraskuisen synttärikakkunsa olevan kokonaan marsipaania...

Ja tässä toisessa isin synttärikakussa siis on kanto ja kaksi sientä... (joo joo, on se, usko vaan) Nuo silikonimuotit on kyllä upeita, nuo päivänkakkarat ovat 1,5vuotiaan tekemiä!! Itse myös ovat ne tietysti kakun päälle asetelleet. Itse yritin suklaarouheesta tehdä "kaarnaa" reunoille ja vuosirenkaita päälle. Eipä ole yhtä helppoa kuin massasta muotoilu ei :)

"Tieteellisesti" maailman parhaiksi julistetut suklaakeksit

Reseptin näihin kunnon jenkkityylisiin PEHMEISIIN chocolate chip cookieseihin sain pikkuveljeni kautta joka nämä kehui maasta taivaaseen. Jos pidät kovista kekseistä niin kaipa näitä voisi koettaa paistaa kuoliaaksi, itselle se "chewiness" on tämän tyyppisten keksien juju. Ja ovathan nämä hyviä, hra Nirsonkin mielestä :) Resepti on koko seitsemän sivun seikkaperäisyydessään luettavissa täältä. David Lebovitz siis herran nimi joka reseptin kehittänyt. Täytyy kyllä tehdä niitä "omia" CCC:seja ja oikein verrata. Muutenkin noita "maailman parhaita" reseptejä taitaa olla naurettavat määrät. Olisi hauska joskus itsekin kokeilla niistä kuuluisimmat leipoa läpi :)

Ainekset:

• 350 g jauhoja
• 3/4 tl soodaa
• 1/8 tl suolaa
• 225 g huoneenlämpöistä suolatonta voita (käytin kyllä vaan vähäsuolaista)
• 215 g fariinisokeria
• 150 g sokeria
• 1 tl vaniljauutetta
• 2 huoneenlämpöistä isoa kananmunaa
  
• 225 g paahdettuja, hienonnettuja pähkinöitä (käytin pekaanipähinöitä)
• 400 g (eli aivan tolkuttomasti!!!) tummaa "bitter-sweet" suklaata
• merisuolaa päälle ripoteltavaksi

Paahda ja hienonna pähkinät (jos haluat pikantin palaneen käryn pähkinöihin niin jätä paahtamisvaihe kolmevuotiaan tehtäväksi..) ja  pilko suklaa.

Vaahdota voi, sokerit ja vaniljauute, lisää munat yksi kerrallaan reippaasti vatkaten, jonka jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet käännellään joukkoon. Lopuksi pähkinä- ja suklaarouheet lisätään massaan.

Ohjeessa massasta käsketään muotoilla neljä 24cm pitkää patukkaa jotka kääritään elmukelmuun, mutta koska taikina on todella pehmeää niin koin helpoimmaksi lusikoida sen neljään litran kertakäyttöpakastepussiin ja puristella ja rullata sen siten patukaksi.

Sitten tulee ohjeen ehdottomasti vaikein osuus: jätä jääkaappiin vähintään vuorokaudeksi!! Oikeasti, tekee ihmeitä taikinalle. Jotain elintarvikekemiaan liittyvää taikaa jauhojen ja kosteuden imeytymisestä ja muusta tapahtuu. Patukallisesta tulee pellillinen, joten loput voi vaikka pakastaa superhelpoksi vierasvaraksi. Vartissa upeita uunilämpimiä suklaakeksejä, uuuu.

Lämmitä uuni 175asteeseen ja leikkaa pötköstä n.2cm viipaleita. Eli 12 osaan. Pellitä, ripottele pari hiukkasta merisuolaa päälle (ite laitoin suolakukkasia, yllättäen hra Nirso piti enemmän suolattomista, mä kyllä suolallisista, kiva potku!) ja paista n.10 minuuttia. Mun uunilla paras tulos oli 11minuuttia, muuten jäi vähän liiankin "raaoiksi" keskeltä mielestäni. Ja niin järkyttävää kuin tällaista onkaan päästää suustaan, niin mielestäni tuossa oli liikaa suklaata...! Käytin 1/3 Pandan tummaa (49%), 1/3 Dammenbergin tummasuklaanappeja (55%) ja 1/3 Dammenbergin tummasuklaanappeja(72%). Eli vain tuo viimeinenhän on bittersweetiä, muut ovat semisweet suklaata. Tarvinnee joskus raaskia pistää koko 400g kunnon tavaraa ja kokeilla uudestaan. Tätä kirjoittaessa ikävä kyllä muistin että pakkasessa on vielä kaksi noista pötkylöistä ja otin toisen sulamaan... Mitenkäs muuten viettää nuhapäivää sohvalla lasten ollessa mummilassa :)

Kurpitsapiirakka /Pumpkin Pie

Vihdoin raaskin avata ihanan kurpitsan (ei tuo "puoliksi" sahaaminen mennyt ihan 50/50). Siemenet ja muut totkut pois. Paistoin uunissa leikkauspinta alaspäin 175asteessa reilun tunnin jonka jälkeen kuori kuoriutui parina isona laattana. Hedelmälihan laitoin lävikkökulhoon jääkaappiin yön yli valumaan, ja aika mittavasti nestettä siitä lähtikin. Olis voinut tietty säästää ja käyttää vaikka leipään nesteenä, mut ranneliike viemäriä kohden oli nopeampi kuin ajatus.

 Kattokaa nyt tätä väriä, ahh syksy :)

Reseptejä pumpkin paihin on lukematon määrä, mutta muistelin että tuota kondensoitua maitoa siihen ehkä olisi Teksasissa aikoinaan käytetty, joten sellaiseen reseptiin päädyin. Eli:

•  2 cuppia (n.450-500g) kurpitsamössöä
• tölkki kondensoitua maitoa
• 2 kananmunaa
• kivoja mausteita maun mukaan (aika piparkakkuteemalla menin, eli kaneli, inkivääri, neilikka. Joissain ohjeissa olisi ollut myös muskottipähkinä mut en siitä niin välitä.)

Sekoita täytteen aineet, kaada pohjataikinan päälle (itsellä oli ihan kaupan valmis kauramuropakastetaikina) ja paista 175asteessa noin tunti. Tuon piirakan väri on kyllä niin pettymys :( Heti kun sen kondensoidun maidon olin lisännyt hohtavan oransiin kurpitsaan niin massa meni aivan ruskeaksi. Hyvän makuinenhan tämä oli, kermavaahdon kera varsinkin, mutta eri reseptiä kokeilen seuraavaksi, josko saisi oranssin piirakan aikaan.

Sofian 3v Hello Kitty

Tällaisen Hello Kittyn veimme poikien pikkuserkulle synttärijuhliin mennessämme. 5-6 munan sokerikakkupohja, fantalla kostutettu, toisessa välissä suklaamousse ja toisessa persikkamousse. Päällinen vaahtista ja koristeet sokerimassaa. Taas niin naurettavan kostea meillä keittiössä että vaikka koristeet olivat jo kuivuneet niin kostuivat ja pehmenivät uudelleen. Viiksiin piti siis viime tipassa ujuttaa spagetinpätkät tueksi...

Lähes jokapäiväistä leipomista hiilihydraattihimoon ja kalseuden karkoittamiseen

Ihanaa amerikkalaista omenapiirakkaa, jossa todella on omenaa muutenkin kuin vain pinnan koristeena! Tätä taitavat monet tällä hetkellä tehdä, ja on mulla ollut listalla jo pitkään, odotellut vain noiden omppujen kypsymistä. Niitä kypsyy vain lähinnä pari päivässä ja poitsut syö ne kaikki jo heti ulkona. Pari omenahyvää on tullut tehtyä mutta tämä oli eka piirakka. Ohje on sly:ltäni saamasta omenaherkkukirjasta joka taustalla.

Nypittävä taikina joka valmiina jääkaapiin jäähtymään. Viilenneenä kauli puolet irtopohjavuuan pohjalle tai syvään piirakkavuokaan:

• 150g voita
• 350g vehnäjauhoja
• 2rkl fariinisokeria
• 3-4rkl vettä   

Täyteaineiden annetaan tekeytyä noin 15min ennenkuin kaadetaan piirakkapohjan päälle:

• 1,5kg omenia (puolet kirpeitä, puolet makeita. Itse pistin kaikki samasta puusta.)
• 250g sokeria
• 2rkl sitruunamehua
• kanelia
• 2rkl vehnäjauhoja (+ itse pistin vielä 2rkl perunajauhoja koska epäilin että omat omput saattaa päästää enemmän nestettä kuin kaupan granny smithit sun muut.)
• 50g voita nokareina täytteen päälle vuokaan

Uuni 200asteeseen, toinen puoli taikinaa kanneksi johon ilmareiät törkkimällä tai leikkaamalla kuviot, voidellaan maidolla tms, sokeria ja kanelia päälle. (Itse laitoin kandisokeria jota sly:ltäni sain, ja oli hyvää ja nättiä.) Piiraka uuniin, lämpö lasketaan 180asteeseen ja siellä sitten n.1,5h. Jäähdytä niin kauan kuin maltat ja syö jätskin kera. Oli kyllä herkkua kylmänäkin! Kävi ihan nigellat ja joka kerta ohi kulkiessa piti maistaa palanen :) Tämä tulee jäämään pysyvään repertuaariin, vähän tietty tarvii uutta kokeilla (esim rusinoita sekaan, ommmm...). Ja mitenköhän tuon pinnan sais sellaisen nätin kuperaksi, sillä nyt meni ihan kurtulle niiden omenanpalojen muotojen mukaan.

Poitsu tahtos kääretorttua kun mummikin oli tehnyt. "Onko sulla äiti varmasti mansikkahilloa sitten?" kysyi 2,5v sankari. Lupauksesta huolimatta ei ollut mutta taitaa pakastemansikkamurska vielä mennä täydestä tuon ikäiseen. 4 munan kääretorttulevy (joka ei anopin uudesta ohjeesta huolimatta vaan onnistu.) Tulee jotensakin rakeista ja kovaa,ei pehmeän tiivistä kuten anopin tekemänä. No, näitä asioita on kiva harjoitella :) Mansikkamurskan päälle laitoin valmiiksi keitettyä kondensoitua maitoa, eli sellaista kinuskista mönjää, sekä Flora Vispiä, joka tällä kertaa hieman paremmin vaahtoutui. Vierekkäiset purkit kaupan hyllyssä olleet edellisen kanssa joka siis oli paksua tönkköä. Pitäis varmaan jaksaa tehdä joku valitus. Päällä vaahtismassaa jota sattui olemaan kaapissa pienet köntsät. Ei ihan niin namia kuin odotin, varsinkin seuraavana päivänä oli hieman mauton, ei ollenkaan niin äklömakea kuin kinuskilta odotin ;) Tänään en leiponut mitään, huomenna taas on pakko. Jokin kotihellan lämmön ja hiilihydraattien nopean palkitsevuuden kohtalokas yhteys tällä hetkellä pitäisi mut vaikka jatkuvasti leipomassa!

Salama-autokakku

Tällainen Salama McQueen lähti Rafaelin 2v-synttäreille. Lasken ulkonäön onnistuneeksi koska 2,5v esikoinen tunnisti "salamariiniksi" :D

Sisällä mango-persikkamousse sekä mansikkakermahässäkkä. Ja jälleen kerran flora vispi petti :( Tarvinnee ryhtyä merkin vaihtoon, ei tästä tuu mitään. Eli ei ilmavuutta laisinkaan vaan jämähti välittömästi ranskankermaksi. Pinta ei tällä kertaa ollut vaahtista, vaan sokerimassaa, sillä epäilin että noin punaiseksi värjättäessä olisi pitänyt olla sitä no-taste-red väriä. Käytin mansikkatomusokeria sokerimassan maun peittämiseksi. Koska päällinen oli sokerimassaa oli alle pakko laittaa kreemi. Sokerikreemin siis tein, eli tuplamäärä tomusokeria voihin nähden + ruokalusikallinen nestettä. Pakko oli lämmittää mikrossa että sai leviämään kunnolla. Taidan kokeilla seuraavaksi muulla reseptillä. Kaikki koristeet myös sokerimassaa. Renkaat oli aivan liian pienet koska olin ne tehnyt jo aiemmin. Tai siis oikeastaan kakku oli liian iso.

 Taustalla uusi ihana keittokirjateline :)

Villen hallibilekakut / Batman ja Internet

Huokaus... Sitä käyttää tunti tolkulla aikaa kakun näyttävyyteen muttei viitsi käyttää kahtaa minuuttia ottaakseen kunnon kuvaa kakusta. Tämä kuitenkin oli siis päivänsankarin itse toivoma kakku. Juhlista on jo sen verran monta aikaa että nyt en kyllä ihan muista mitä mahtoi sisällä olla turkinpippurimoussen lisäksi. Taisi olla muuten laksitsimousse :) Eli joku määrä kermaa, rahkaa ja pari liivatetta, sekä kaksi pussia Pandan lacksuu lakritsimönjää (kauppanimi siis, ei mikään itsekeksitty halventava termi :) ) Turkinpipurimousse hiukan pissi, sillä siihen käyttämäni vispikerma oli totaalikuraa. Ei ollut mitään normaalissa valikoimassa olevaa, vaan jonkun pienen meijerin ehkä koe-erä tms. Oi miksi on aina pakko kokeilla uutta! Yön tuossa vaiheessa muut kermat oli loppu joten näillä mentiin. Liivattella sen sai jämäkäksi, mutta aamulla oli loppukin kuohkeus kermasta hävinnyt ja kerros lissahtanut pahasti. Vaahtismassa päällä onneksi oli osan kosteudesta imenyt, ettei kakku sentään uinut, mutta melkoisesti harmitti. Eli siinä siis kerma+rahka+liivateseoksen joukkoon tuli 1,5pss tehosekoittimilla murskaksi pistettyä turkinpippuria, omnomnom...

Päällinen vaahtismassaa. Toinen puoli happamista omenavaahtiksista tehtyä (Apple Sourz tms.), ja vaikka/koska niissä on pieni karkkisisus tuli massasta helpointa ikinä muovailla. Oli ihan ilo vaivata ja kaulia :) Salmiakkivaahtispinta oli toiveena, mutta Repe Sorsan verenpaineennostattajavaahtiksia ei löytynyt yhdestäkään Turun alueen kaupasta, liekö vedetty markkinoilta. Joten perusvaahtiksiin sekoitin sitten turkinpippuritomua. Täysin tasaisesti se ei massaan levittynyt, mutta ajattelin että teollisuushallissa pidettävien konemusiikki(tekno? mitä vaan, jytkettä)bileiden tunnelmaan ehkä pieni rosoisuus sopii. Vaahtismassa kaulittu tähti-silikonialustan päällä ja elintarvikeväreillä maalasin parit tähdet vastakkaisella värillä enemmän näkyviin. Logo päällä on Kick-patukoista muovailtu. Hyvää oli tämäkin, tietty ;)

Tämä kyllä itkettää vieläkin. Hyvää se oli ja kaikki meni, ei siinä mitään, ja ihan tuhotultahan se näytti kun eka pala oli otettu, mutta silti :(

Eli tässä inspiraationa The IT Crowd niminen tv-sarja jonka faneja veljeni kanssa ollaan. Tämä on sisäpiirin vitsi siis kyseisestä sarjasta, eli tämä on Internetti. (Musta laatikko jossa punainen valo päällä.) Toteutus hieman tökki. Kinuskin keittäminen kick-patukoista osoittautui kinkkiseksi puuhaksi vaikka luin idean saatuani että tätä muutkin ovat soveltaneet. Pelkkä pinta olisikin onnistunut tasaisesti, mutta sen valuttamista reunoille en ollut ennen kokeillut. Katastrofi. Nostellessani vadille valunutta kinuskia takaisin kakun päälle tajusin sen mutavyöryn tavoin raapineen maata mukanaan. Kakun pinta siis oli murusista möykkyisen kinuskin peitossa. Loppukinuski menikin sitten pinnan saamiseen syötävän näköiseksi ja reunat jäivät omilleen. Riisipaperille sitten kirjoitin elintarviketussilla ohjelman käyttämällä fontilla pari "Internet" episodiin liittyvää repliikkiä ja lisäsin reunoille. (The Elders of the Internet know who you are. sekä Demagnetized by the Hawk himself.) Riisipaperi ikävä kyllä imi rasvaa kinuskista, joten huokaus tosiaan. Kaiken lisäksi kakku oli liian suuri yhellekään tarjoilualustalleni. 

Mutta oli kyllä tosi hyvää, sisällä suklaamousse sekä piparminttumousse. Ajatuksena siis että kakku oli kuin sukulaku ja minttulaku! :) Piparminttua ei mistään yön siinä vaiheessa kun idean sain tietenkään enää olisi saanut, mutta löysin karkkikaapista joulusta jääneitä candy caneseja, eli sellaisia vanhan piian sääriluuntapaisia karkkeja (polka?) joita kuusenkoristeena käytetään. Ja eikun tehosekoitimeen. Lapset eivät heränneet meteliin ihme kyllä :) Jopa herra Nirso, joka ensin yökkäili (tällekin) ajatukselle, myönsi että se oli oikeastaan ihan hyvää ja otti toisenkin palan :) Ja lapset taisivat ottaa kolmannenkin... :D

Villen hallibilekakut / Hazard

Hallibileisiin, jotka siis olivat myös veljen synttäribileet, oli arviolta tulossa noin 50 henkeä, ja illan kestonkin kannalta päädyin kolmeen kakkuun. Tämä oli niistä viimeisin, mutta kuvanlaatu on tasainen läpi koko illan... :)

Kyseessä caipirinha juustokakku, maidoton sellainen. Tai niin luulin, mutta vasta kakun tehtyäni tajusin että Dominokeksien täyte varmasti on jotain maitohässäkkää. Eipä sillä merkitystä ollut, ei kakkua maidottomana toivottu oltu. Eli kaksi purkkia sitruunatuore"juustoa", kaksi purkkia Sunnuntai vispattavaa valkoista vaahtojuttua, (mitä lie, enpä ole ostamassa toiste. Kesti aivan tolkuttoman kauan vispaantua.) kaksi pussia caipirinha drink mix -jauhoa, n.puoli desiä limemehutiivistettä ja kolme liivatetta. Pohjalla siis perus dominomuru + rasva. Päällä paketti lime jell-o hyytelöä jonka hyydytin omaan kippoonsa ja viskoin epämääräiseksi biohasardiksi kakun päälle.

Kakkua ympäröi valkosuklaa "transferi" jossa lukee "Police line, do not cross." Pesin ja säästin kalvon jolla aiemmin käyttämäni kaupasta ostettu transferi oli, piirsin siihen tummasuklaalla tekstin ja sen jähmetyttyä kaadoin päälle keltaiseksi värjäämääni valkosuklaata. Hyvin toimi, vaikka hiukan teksti sotkeentuikin levittäessäni valkosuklaata jota oli aivan liian vähän. 

Koristeet on sokerimassaa joihin pensselillä maalasin varoituskuviot (myrkky, biohasardi, säteily ja laser.) pastavärillä. Taustan sivelin suklaalla etteivät sulaisi hyytelön päälle, ja hyvin toimi.

 Tässä vielä kuva boolista jossa siis kuivajäätä :) Sillä ne kakutkin sai pysymään minuakin tyydyttäneessä lämpötilassa yllättävän pitkään.

 

Villen tähtikakku

Pikkuveli täytti 30v, miten sellainen voi edes olla mahdollista?!? Tämä kakku oli sukulaiskahvilla, ja tais nuo meidän pikkukaverit syödä suurimman osan :) Ihan perus sokerikakkupohja, välissä monien kehuma valkosuklaakermavaahto. Toisessa välissä sipaisu karhunvatukkahilloa ja toisessa lime curdia. Oli liian äitelää mun mielestä, ja varsinkin kun hellettä oli ihan tarpeeksi niin ei voinut edes perus kermakakkua oikein tehdä vaan päällä oli vaahtismassa, joten makeutta ei puuttunut...

Päälliseen kokeilin tuollaista tähtikuviointimattoa joka oli superalennuksessa ja siten siis saatava ;) Sopi pikkuveljen kakkuun kun on fyysikko ja ollaan oltu avaruusihmisiä lapsesta asti. Vaikeeta oli kyllä sen käyttö, kuviot ei tulleet kovin siististi esiin vaan niistä jäi "varjot". Massa siis liikkui suhteessa alustaan. Kokeilin molemmin päin, eli alusta alla ja päällä ja molempi pahempi. Lopulta en jaksanut enää vaan sai luvan kelvata.

Haasteellinen keli oli kuvata valkoista kakkua, pitäis ehtiä opetella tuosta kamerasta muutakin kuin automaattisäädöt vissiin.

SLY11-heinäkuu

Ihanan paketin taas sain postista :) Tämän kierroksen teemana oli omena, ja pakettini sisälsi seuraavaa:

• Makoisat omena- ja päärynäreseptit -kirja, jossa jokainen ohje on kokeilemisen arvoinen. Tämä on todella mahtava, sillä omenasta ei meidän suvussa tule puute omena-aikaan, ja jokainen uusi resepti on enemmän kuin tervetullut!
• Reilun kaupan ruokokidesokeria (paahtovanuukkaan päälle ainakin ajattelin)
  
• kanelia (tätä kuluu meillä tolkuttomasti jahka omenakausi avaa syksyn ja talven leipomiset)
• vaniljamousseainekset, aivan uusi tuttavuus, kivaa :)
• valkosuklaata
• uskollinen ystävä -teetä

Ihanassa kortissa (joka ei näköjään päässyt kuvaan) oli paljastus, eli salaisena leivontaystävänäni on tällä kierroksella ollut Mari Tonttulasta! Kiitos valtaisasti, on ollut todella miellyttävä "tutustua" :) Ja lämpimät kiitokset myös emoille! Varmasti osallistun tähän hupiin taas uudelleenkin, vaikka seuraava kierros nyt väliin jääkin.

Sisustuskutsukakku/ Annan ei-synttärikakku

Tätä kakkua stressasin hieman, ja helteiden vuoksi sekä plan A että plan B tulivat hylätyiksi. Ei ole 28 astetta keittiössä oikea aika opetella brush embroideryä, eli pitsimäisen kuvion aikaansaamista pikeerillä ja siveltimillä. Viileämmällä sitten. Toinen idea oli tehdä tyynykakku, eli pillow cake, koska sisustuskutsuista oli kyse. Tässäkin sama ongelma, eli kakun leikkely ja muotoilu olisi ollut ehkä kylmäketjun kannalta riski. (Olen hieman hysteerikko tuon kylmäketjun kanssa.)

Eli päädyin tuota suklaatransferia kokeilemaan; tulee kyllä niin helposti näyttävää jälkeä! Esimerkiksi Kakkusankarilla on todella mainiot ohjeet transferin käytölle, täällä. Ja ensi kerralla on taas hieman viisaampi ja antaa suklaan hieman jämähtää kalvon päälle ennenkuin sen kakun reunaan nostaa niin ei kaikki paikat sotkeennu... Saumakohdan peitin tyylikkään huomaamattomasti pienillä kukilla :) Olin yllättynyt kuinka helposti suklaata leikkasi. Oli siis taloussuklaan ja valkoisen leivontamuklaan sekoitusta.

Päällinen on myös uutta tuttavuutta, eli chocolate silk -massaa. Todella helppoa ja pehmeää käsitellä, mielestäni helpompaa kuin vaahtis-, sokeri tai marsipaanimassat, ja hyvän makuistakin vielä, suklaalle maistuu! Kukat sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta.


Sisällä kakussa perus sokerikakkupohja joka taas onnistui, jee :) Ei paljon tarvinut munia lämmitellä kyllä. Ensimmäistä kertaa kokeilin paistaa mummilan kiertoilmauunissa pohjat, kolme kerrallaan, ja onnistui. Kotona en ole uuniin koskenutkaan viime aikoina. Täytetoiveena oli persikka- ja mangomousset. Eli valmis mango-passiomoussepussi +maito, tölkki mangoa soseutettuna/ tölkki persikkaa soseutettuna, purkki tuorejuustoa, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, liivatteita 6kpl, 2prk vispiä. (ärr murr, pirun ranskankerma ei meinannut purkista tulla ulos eikä vaahtoon tullut lainkan ilmavuutta, samantien jämähti. Ärsyttää nuo Floran ongelmat kun tietää että ei ole mikään yksittäistapaus vaikka mulle ekaa kertaa sattuikin.) Tuota jäi yli niin että ison kakun yhteen väliin riitäisi. Mutta kun teen näitä aina vähän mitä kaapista sattuu löytymään -periaatteella. Eipä tuo ole niin noko nuukaa, kyllä niille loppumousseille aina jokin loppusijoitus on löytynyt :)

Olen aikas tyytyväinen näihin kukkasiin. Kokeilin ruusuja monellakin eri tapaa ja taisin löytää oman suosikin.

Niin ja tuo teksti on "Ceci n'est pas une fleur." (Tämä ei ole kukka.) Magritte-viitaus siis. Synttärisankari Annan toiveena kun oli jokin tekstinpätkä kakun päälle, (Mikään puutarhaviittaushan ei valitettavasti enää tule kyseeseen, aivan eri mielleyhtymät nykyisin...) ja olin juuri lukenut Magrittesta ja surrealisteista. Kuuluisa Ceci n'est pas une pipe (Tämä ei ole piippu) -maalaus siis, jossa kuva piipusta ja tuo teksti. Vaikka reproduktio olisi kuinka realistinen, se ei silti koskaan voi saavuttaa kaikkia todellisuuden ulottuvuuksia, jokin jää aina uupumaan. Siispä "tämäkään ei ole kukka." Koristelutuubisuklaa ja elintarviketussi riisipaperille ;)

Kolmen suklaan vaniljamuffinsit

Oli vaan pakko tehdä muffinseja vaikka tuskallinen kuumuus muuten uunin käytön onkin estänyt. Mutta koska oltiin illaksi lähdössä kylään niin eipä tarvinnut kuumuutta kotona kärsiä. Kuiva-aineet olin jo laittanut valmiiseen pussiin kun piti juhannuksena jo tehdä, mutta muuta mählättävää oli jo niin yllin kyllin että silloin jäi. On kyllä sitten maailman helpoin homma, onnistuu jopa 2,5 vuotiaalta kun äiti hieman jeesaa vieressä. Kuiva-aineet pussista kulhoon, märät aineet päälle (käytän aina sunnuntain juoksevaa, superhelppoa kun ees mitään sulattelemisia ei tarvita) ja haarukalla hieman sörkitään taikinan oloiseksi. Tällä kertaa sekaan laitettiin n.125g taikapapuja, eli Kultasuklaan kolmen suklaan nappeja. Ensimmäistä kertaa kokeilussa ja uuuh oli herkkuja, hintansa väärti. (Tai ehkä suklaa aina on.) Sitten 200 asteiseen uuniin n.20-25min, riippuu koosta.

Perus vaniljamuffinsitaikina

4,5dl vehnäjäuhoja
2,5dl sokeria
2,5tl leivinjauhetta
0,5tl suolaa
2tl vaniljasokeria

2dl maitoa
2 munaa
75g/75ml rasvaa


Oli kyllä taas niin kuningasidea mulla, eli kaikki taikina ei mahtunutkaan uuteen, ensimmäistä kertaa käytössä olevaan minimuffinssipeltiin (jonka ostin vaikka piti ostaa uudet kesäkengät. Erinomainen vaihtokauppa :) ) Lopputaikinasta siis 6 normaalikokoista muffaria. Ei sitten pellit mahtuneetkaan uuniin nätisti vierekkäin vaikka näin oletin... Hieman limittäin sentään, osa isoista jäi hieman littaniksi ja vaaleiksi, mutta näitä sattuu :) Isoihin vielä dumlet sisään ja herkkuja olivat! Kuorrutuksen takia nämä oikeastaan tein, sillä piti saada avattu purkki käytettyä ennenkuin meni vanhaksi. Valmista Betty Crockerin vanilla frostingia, omnomnom. Isot muffinsit oli vielä ihan kuumia kun pursotin kräämin päälle, joten levis pisin mäkiä. Oli niin kiire kylään :) TuttiFrutti-crushia koristeena. Se on ihme tavaraa, alkaa näköjään aina sulettuaan maistua pashalle!?

Cupcake-keittiöpyyhe à la Ikea. Sieltä tarttui mukaan muutakin kivaa, mutta saas nähdä tekeekö niillä mitään vai ovatko ihan leluja.

Mansikkakakku Isopappan 85v-kahville

Miehen pappa pyysi mansikkakermakakkua synttärikahvilleen, ja sellaisen sai. Ja sokerikakkupohjakin onnistui taas vihdoin ja viimein. Kyllä voi pienestä asiasta olla monta päivää onnellinen :) Ongelmana on ilmeisesti ollut liika vatkaaminen. Ongelmat alkoivat kun jouduin ostamaan kaupasta muun merkkisiä munia kuin mihin olen tottunut, koska olin unohtanut luomutuottajalta tilata. Kaupan luomumunat eivät sitten käyttäytyneetkään samalla tavalla, ja kerran epäonnistuttuani joka kerralla vatkasin vielä kauemmin. Nyt jätin vatkaamisen vähemmälle ja tuloksena oli täydellisesti noussut ja kuohkean pehmeä pohja. Oih onnea :) Välissä mansikkahillo, tomusokerilla makeutettu kermavaahto (oikein kuohukermaa) ja tuoreet mansikat. Päällismansikoiden päällä mansikkamehusta tehty kiille. Kuvassa näyttää kuin pullistelisi, mutta kyllä se ihan ok:lta näytti kun pappalle vietiin. Päällispursotuksiin laitoin osan vispiä ja vaniljakreemijauhetta koskan vihaan kuohukerman kanssa pursottamista. Kiehkuroista päällä tuli hiukan oudot kun ekaa kertaa uutta tyllaa kokeilin. Kakun päällehän sitä kokeilla pitää eikä vaikka leivinpaperille... Nyt toivotaan että on pysynyt koossa huomiseen niin pääsee maistamaan. Mies sanoi ihanasti: "Toihan näyttää ihan kaupasta ostetulta!" Otin kohteliaisuutena :)

Synkkää juhannuskakkua

Aina vaan pakko yrittää jotain uutta, koskaan ei voi tehdä jo hyväksi todettua. Tässä kakussa, joka ihan juhannusseurueen kesken syötiin, on pohjana suklaakakku jossa myös rasvaa mukana. Syynä tähän se että olen viime aikoina pienen kanalan vuosituotannon verran haaskannut aineita yrittämällä sokerikakkupohjaa saada onnistumaan. Kaikki tämän kuun kakut ja vissiin jo viime kuisetkin olen koonnut epäonnistuneista kakkupohjista, kerroksen saanut per pohja. Pohjista on tullut todella rakeiset ja jotensakin kovat, ja ovat menneet todella kuopalle keskeltä. Aineet ja ohje sekä tekotapa ovat täysin samana pysyneet. Niinpä päätin luovuttaa hetkeksi ja tehdä trooppisen suklaakakun! Suklaana kakussa Pandan passiosuklaa (tms) ja väleissä mangomousse mangososeella sekä lime-valkosuklaamousse. Kostukkeena mandariinimehu+malibu... Että ei sit ollut hyvää, ei kantsi kokeilla. Tai söihän tuota, mutta oli liian kuivaa, kakkua olisikin pitänyt kostuttaa todella reippaammin kuin sokerikakkupohjaa. Päällä vaahtislevy jossa suklaakoristelugeelillä piirretty kuva. Lehdet sokerimassaa. Reunoilla kerma koska typerä vaahtismassa loppui kesken. Samoin loppui kerma joten "reunapursotukset" mansikkaa ;)

Juhannuksen toisesta kakusta ei valitettavasti tullut otettua kuvaa, mutta sitä tulee aivan varmasti tehtyä uudestaan joten sitten kuvataan. Laitan ohjeen super-Caipinrinhaan jo valmiiksi talteen.
2prk sitruunatuorejuustoa
n.2-3dl kermaa/vispiä
2pss caipirinha mixiä
0,5-1dl limemehua + pari liivatetta
pohja digestivemurua
päälle 1pkt appelsiini Jell-O hyytelöä + limenkuorisuikeroita.
Eikä siis mitään tomusokereita tai muita makeuttajia! Ei lapsiin tai herra Nirsoon uponnut tämä(kään), mut kaikkia ei voi miellyttää :)

Hello Kitty - ja perhoskakku Amandan 4v synttäreille

Elämäni ensimmäiset massaruusut, jee! Valkoista sokerimassaa, pinkkiä kimallepulveria. Kyllä noista suunnilleen kukan tunnistaa :) Varsinkin kun ottaa valmistuskellonajan huomioon *haukotus* Jos jotain opin tämän kertaisista kakuista niin sen että etukäteisvalmisteluista ei olisi haittaa. Kaikkea ei ole pakko tehdä edellisenä yönä!
Sankarin äiti esitti vain prinsessa/pinkki toiveen lastenjuhlakakkua varten, mutta mitään ihmeempää linnaa tai muutakaan barbie-kakkua en ehtinyt väsätä. Mutta eikös kaikki prinsessat tykkää perhosista, ruusuista ja ruseteista? Sankarin äitillä kuulemma oli prinsessakoristeet kakun päälle laitettavaksi vielä, perhosniitylle kuljeskelemaan, toivottavasti mahtuivat :) Vaahtismassa piti värjätä pinkiksi, mutta se oli todella yhteistyöhalutonta joten päätin olla ottamatta riskiä koska tuntui ettei se olisi värjäätynyt kovinkaan helposti/tasaisesti. Ihmeellisen kovaa, mutta silti tarttuvaista... Perhoset on sokerimassasta, rusetit pursotettu kreemillä ja väritetty glittergeelillä. Päälle lisäsin kuvan ottamisen jälkeen muuten vielä valkoisella glittergeelillä sokerihelmiä.

Täytteenä mansikkamousse, ja mansikat ihan liemeksi suristettuna. Meillä kun on esikoinen ruvennut yököttelemään kaikenlaisia "roskia" ruuan seassa niin ajattelin että ehkä lastenjuhlien vieraissakin samanlaisia vaivoja löytyy. Elikkäs siis pakastemansikat, kuohu- ja vispikerma, vaniljatuorejuusto, rahka ja tomusokeri, niin ja tällä kertaa reilusti liivatetta ettei käy kuin viimeksi ristiäiskakun kanssa! Kostutus appelsiinimehulla.


Ja sitten tää Hello Kitty :) Olen kaverin ulkonäköön kyllä melko tyytyväinen vaikka toinen silmä menikin hieman liian ylös, kuvista vasta huomasin. Tämän kakun koristeiden teon aikataulua en voi kyllä millään puolustella, kuukausi tolkulla olen tiennyt että tulossa on... Nyt sitten viikset eivät olleetkaan tarpeeksi kuivat vaan napsuivat poikki :( Onhan se näköisensä myös hiukan lyhyemmilläkin viiksillä, mutta silti. Ja olinko tehnyt varaviiksiä? EN! Kirjaimia kyllä senkin edestä, ne kun tiesin herkiksi hajoamaan. Etureunassa siis sankarin nimi samoin funky-kirjaimin kuin perhos/prinsessakakussakin. Hupaisat muotit, kuten jokunen muukin huomannut, ihan pari ärräpäätä tuli surautettua...

Tämä kakku meni siis Amandan sukulaissynttäreille, ja välissä sama mansikkamousse, ja toisessa välissä tuttifruttimousse. Eli kerma, limerahka, vaniljatuorejuustoa, purkki lasten päärynäsosetta, sekä n.desi tuttifrutti crushia. Se on kyllä niin kaunista ja hyvääkin, mutta äsken kun ylijäänyttä täytettä pistin ylijääneiden kakkupalojen kanssa "leivoksiksi" niin kaikki se oli sulanut ja värit jonnekin hävinneet. Ja maku oli jotensakin pashamainen, outoa! Ei pahaa siis, mutta ei niin karkkimaista kuin toivoin.

Ja tässä vielä Kittyn rusetti johon olen aikas tyytyväinen, vaikka se(kin) murtui hieman koristellessa. Kyllä näitä koristeita vissiin kannattaisi tehdä varuilta useampikin! Ja toinenkin vinkki viitonen itselle: vaahtismassapintaa ei mennä enää "hiukan vaan siloittelemaan" sen oltua yön yli kakun päällä!! Kivat jäljet jäi. Toivottavasti päivänsankari piti kakuista ja onnea vielä tätäkin kautta jos täti unohti kertoa :)