Miehen pappa pyysi mansikkakermakakkua synttärikahvilleen, ja sellaisen sai. Ja sokerikakkupohjakin onnistui taas vihdoin ja viimein. Kyllä voi pienestä asiasta olla monta päivää onnellinen :) Ongelmana on ilmeisesti ollut liika vatkaaminen. Ongelmat alkoivat kun jouduin ostamaan kaupasta muun merkkisiä munia kuin mihin olen tottunut, koska olin unohtanut luomutuottajalta tilata. Kaupan luomumunat eivät sitten käyttäytyneetkään samalla tavalla, ja kerran epäonnistuttuani joka kerralla vatkasin vielä kauemmin. Nyt jätin vatkaamisen vähemmälle ja tuloksena oli täydellisesti noussut ja kuohkean pehmeä pohja. Oih onnea :) Välissä mansikkahillo, tomusokerilla makeutettu kermavaahto (oikein kuohukermaa) ja tuoreet mansikat. Päällismansikoiden päällä mansikkamehusta tehty kiille. Kuvassa näyttää kuin pullistelisi, mutta kyllä se ihan ok:lta näytti kun pappalle vietiin. Päällispursotuksiin laitoin osan vispiä ja vaniljakreemijauhetta koskan vihaan kuohukerman kanssa pursottamista. Kiehkuroista päällä tuli hiukan oudot kun ekaa kertaa uutta tyllaa kokeilin. Kakun päällehän sitä kokeilla pitää eikä vaikka leivinpaperille... Nyt toivotaan että on pysynyt koossa huomiseen niin pääsee maistamaan. Mies sanoi ihanasti: "Toihan näyttää ihan kaupasta ostetulta!" Otin kohteliaisuutena :)
ja hyvää oli! =)
ReplyDelete