Kurpitsalyhty

Hurjaa Halloweeniä, kammottavaa kekriä, kihelmöivää kuolleitten päivää, piinaavaa pyhäinpäivää! Ja jos ei muu kauhistuta niin kauhistele sitten vaikka amerikkalaista kulttuuri-imperialismia joka kieroine kaupallisine lonkeroineen tunkeutuu ja pilaa aidon, herkän ja neitseellisen kulttuurimme. Se, jos mikä, on kai sentään pelottavaa ;)
Tämä oli ensimmäinen kerta kun kaiversin kurpitsan, ja oli kyllä niin paljon helpompaa ja nopeampaa kuin kuvittelin. Tästä tulkoon perinne, tosin ensi vuonna itse kasvatetuin kurpitsoin. Siemenet syksyn kolmesta kurpitsasta on jo otettu talteen ja perunat, porkkanat ja vadelmat väistykööt kasvimaalta, kurpitsa vaatii elintilaa! Metallisella jääteökauhalla kaiverrushomma soljui kuin vesi hanhen selästä vaan. Tussilla hiukan hahmottelin reikien paikkoja ja terävällä veitsellä pistelin menemään. On olevinaan se Jack Skellington siitä Burtonin leffasta... Kurpitsa vaan oli jättimäisen suuri, (Prismassa kun kaikki olivat saman hintaisia, joten pakkohan se ahneen oli ottaa se valtavin jonka hädin tuskin jaksoi kärryyn nostaa.) joten nyt jääkaapissa odottaa siinä parisenkymmentä litraa kurpitsaa jolle keksiä käyttöä. Taidanpa keittää kurpitsa-appelsiinimarmeladiksi. Sitä sitten loppuelämä paahtoleivälle!