Voting

Friday, December 10, 2010

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Meillä on jo joulu, kuusi on koristeltu jo heti kuun alussa ja viimein saimme piparitalonkin valmiiksi. Nyt vielä odotetaan koska tonttu käy taloksi ja tekee vähän lumitöitä. Nyt äiti lähtee paketoimaan lahjoja kuusen alle kun lapset ovat hetken poissa. Tonttu näet vähän helpottaa aaton kuormaa kun muutenkin täälläpäin hiippailee tarkistusretkillään. Ei pukin tarvitse kaikkia sitten kerralla raahata. Niin ne kasvatuspäätökset karisee kun lapsia tulee :) Ei meille sentään pukkia tule, tällaista pienimuotoista huijausta vaan. Ja sekin esitetään vain mahdollisuuksina ja vaihtoehtoina: "Jaa-a, oliskohan tonttu käynyt tuomassa paketteja vai mitä luulet?" Joulun taikaa kaikille, lämpöä, iloa ja valoa!

Jouluista aikaa

 Pipareita ollaan leivottu jo kolme satsia, pojat ovat parhaillaan mummilassa taas leipomassa ja tarkoitus olisi viikonloppuna vielä yksi satsi tehdä sillä piparipurkki kolisee tyhjyyttään. Vaikka muuten olenkin lähes ärsyttävyyteen asti aina kokeilemassa kaikkea uutta ja ihmellistä, on joulu sellainen "pyhä" johon kaiken maailman modernit hössötykset eivät vain omasta mielestäni kuulu. Eli meillähän on samat ruuat samoista tarjoiluastioista jos minulla on asiaan vaikutusvaltaa. Piparitaikinan kanssa olen yhtä fundamentalistinen, Paraisten piparit alla olevalla ohjeella on meidän suvussa tehty aina, tai ainakin jo neljässä polvessa. Silloin tällöin voin kokeilla uutta reseptiä, sillä pipareita kuluu sen verran että näitä oikeitakin ehtii joka joulu saada mielin määrin. Eivätkä ne vain ole samoja. Keitettävistä taikinoista en perusta, pipareista tulee liian pulleita ja kovia. Ja kaupan taikinoista en ehkä sano mitään. On muuten kai ensimmäinen kerta kun koristelin piparin! Poikien puiston joulumyyjäisiin tein näitä myyntiin ja ajattelin että olisivat vetävämpiä jos on vähän väriä. Mutta eihän pikeeri näihin pipareihin varsinaisesti kuulu, ei ne kaipaa kuin mukin glögiä kaverikseen :)

Paraisten piparkakut

3/4dl siirappia
1tl kanelia
1tl neilikkaa
2tl pomeranssinkuorta
kiehautetaan

250g voita
2,1/4dl sokeria
1 kananmuna
vaahdotetaan

400gr erikoisvehnäjauhoja
2tl soodaa
lisätään vähitellen maustesiirapin kanssa voi-sokerivaahtoon.

Annetaan levätä yön yli, kaulitaan ohuen ohueksi, paistetaan 190asteessa 8-10min.

Säilytetään jäähtyneinä ilmatiiviisä rasiassa. Itse olen huomannut että pipareista tulee vielä rapeampia, jos mahdollista, mikäli paistamisvuoraan odottavia uunipeltejä säilyttää viileässä. Meillä kun ulkoeteinen on n. nolla-asteinen niin sinne on helppo nostella. Piparit ovat hauraita ja rapeita, juuri sellaisia kuin pitääkin ;)




Tässä vielä tällaisia marsipaanikavereita joita tein myös puiston myyjäisiin, saaristolaislimppujen, kahvikakkujen sekä chutneyn ohella. Nämähän on ihan suoraan Mansikkamäen Ebeltä matkittuja, helpompi näitä harjoitella kun on joku malli. Ehkä tästä sen verran kohta rohkaistuu että tekee jotain omaakin!

Ihmeellistäkin ihmeellisempi suklaakakku

 Tämä suklaakakku on mainio esimerkki huonosta reseptinhahmotuskyvystäni. Tämä oli yhdessä leipomiskirjassani jollain erinomaisella nimellä, ja tosi hyvän näköisenä, ja päätin leipoa kun oli vieraskin tulossa. Vasta kun olin tehnyt kakut (tein 3 pientä) tajusin että tämähän on mokkapalojen ohje! :) Eipä se haitannut, hyviähän mokkapalat on, mutta sitä kun kuvitteli tekevänsä jotain hienompaa.
Tuo tuttifrutti-crush on tässä kyllä niin ihanaa, ja oikeastaan ainoa jossa sitä olen onnistuneesti käyttänyt. Täytteisiin kun se sulaa olemattomiin.

Isopappan nimpparikakku



Hih, tämä kakku on taas näitä :) Maun puolesta oli mainiota, mansikkahilloa ja kermavaahtoa, toiveesta. Ei silti että tuon edellisen Make-kakun jälkeen olisin mitään muuta edes uskaltanut yrittää... Mutta tuo koristelu XD Tarkoitushan oli laittaa mansikkakerma kakun VÄLIIN ja koristepursoitukset sitten valkoisella. Oli melkoinen kiire vaan, töitä, jne, ja ajattelemattomuuttani laitoinkin valkoisen kerman kakun väliin. Aikaa ei ollut  käydä ostamassa lisää, oltiin jo muutenkin juhlista myöhässä, joten pinkeillä koristeluilla 85v-miehen kakussa sitten mentiin! Onneksi oli ihan lähisukua vaan nimpparikahvilla, ei tarvinnut vieraille selitellä.
 Kaapissa oli pari sinistä kukkaa valmiina, ne lätkäisin tuohon viemään huomiota pinkistä röyhelöstä :)

3-vuotiaan autokakut

Jos kurpitsakakku oli hetken mielijohde ja onnistui, niin toisessa ääripäässä on sitten kakkuhullun esikoisen 3-vuotiskakut joita oltiin yhdessä suunniteltu noin vuosi. Vieläkin melkein itkettää miten pilalle ne menivät, ja kuinka tärkeä juttu ne poitsulle olivat. Pojan mieli muuttui niin monta kertaa kakkutoiveen suhteen, että varsinaista tekoaikaa ei hirveästi jäänyt. Make-rekka oli kuitenkin useimmiten listalla, joten sen olin päättänyt tehdä. Koska juhlia oli kahdet sain toisenkin toiveen toteutettua, ja siihen sitten valikoitui Salama, vaikkakin Muumit, Puuha Pete ja lähes kaikki muutkin lastenohjelmahahmot olisi tietysti myös ollut kiva saada syödä. Poika on kova marsipaanifani; nähtiin kerran liikenteessä Sallisen kuljetusauto ja takapenkiltä kuului "Marsipaanirekka!!!" Niinpä toiveena oli että kakku olisi ollut kokonaan pelkkää marsipaania... (yököttää vieläkin pelkkä ajatuskin)
 
Sisällä mansikaa ja banaania, taas... Isi korruptoinut pikkumiehen jo tässä asiassa :) Reunoilla vispiä ja lakumattoa, pinnalla digestivemurua. Marsipaanikoristeet sai päivänsankari pikkuveljensä kanssa syödä, eikä meidän muiden tarvinnut tavaraa maistaa, kaikki voittivat :)
Tein myös pikkuriikkisen voileipäkakun, elämäni toisen. Tuo on Sheriffi siitä Autot-leffasta väijyksissä valepuvussa. Onneksi on lapsilla hyvä mielikuvitus niin ei tarvitse äitin niin kovasti yrittää :D Sisällöstä ei mitään muistikuvaa, ehkä maksapasteija/kermaviili/tuorejuusto-tyyppinen ratkaisu.
Tämä "Make-rekka" on pääsyy siihen etten ole omaa blogia edes vilkaissut yli kuukauteen, sillä en ole edes halunnut ajatella tätä. Nyt on aika sen verran parantanut haavat että voin jo katsoa kuvaa. Kakku siis oli grande fiasko kaikilla mahdollisilla tavoilla, niin rakenteen kuin maunkin puolesta. Kaapissa oli lojunut vaniljamousseainespussi jonkin aikaa ja päätin sitä kokeilla, ensimmäistä kertaa. Edellisenä iltana jo tein, eikä se hyvältä kyllä maistunut, teollisen esanssiselta, mutta banskua kun muussasi sekaan niin oli suht ok. Vaikutti jämäkältä tavaralta ja kun ohjeessa vielä kehotettiin jääkaapissa jähmetyttää niin ajattelin rakenteen olevan ok. Toiseen väliin tein mansikkamoussen joka oli normaali, hyvää takuutavaraa omista pakastemansikoista, kermasta, rahkasta ja liivatteesta. Leipävuokaan kokosin yön yli tekeytymään, ja aamupäivällä kun piti se päällystää kävin kyllä koko kirosanakokoelmani läpi. Vanilja-banaanimousse oli muuttunut kuvottavan harmaaksi liejuksi. Kaapisin sitä pois minkä sain, mutta kakkupalat olivat niin liukkaat liemestä että kakun kokoaminen ja muotoilu oli mahdotonta. Paniikissa en osannut ajatella järkevästi, vaan sitkeästi yritin pikkukaverin haavetta Make-kakusta toteuttaa. Kun poika näki tekeleläjän pääsi häneltäkin itku :( Eikä tuo siis ollut edes hyvää, sehän usein pelastaa ulkonäöllisesti vähemmän onnistuneen kakun. No, oli ensimmäinen ja viimeinen kaupan mousse johon kosken!

Halloween-kakku


Ollut tämä blogihiljaisuus pidempi kuin muistinkaan. Aina tuntuu olevan tärkeämpää tekemistä kuin päivittely, ja kyllä tämä ihan on oikeastaan unohtunutkin. Ihanaa että täällä on kuitenkin käyty kommentoimassa ja kurkkimassa :)

Tällaisen kakun tein halloween-bileisiin, ja oli kyllä niin viime hetken inspiraatio ettei mitään rajaa. Mutta joskus nämä pika-kakut onnistuvat parhaiten. Sisällä caipirinhamousse ja muistaakseni lakritsimousse, pinta marsipaania, kuokkimaan tulevat ötökät kick-patukoista näprättyjä, kanta chockolate silk-kuorrutetta.