Jos kurpitsakakku oli hetken mielijohde ja onnistui, niin toisessa ääripäässä on sitten kakkuhullun esikoisen 3-vuotiskakut joita oltiin yhdessä suunniteltu noin vuosi. Vieläkin melkein itkettää miten pilalle ne menivät, ja kuinka tärkeä juttu ne poitsulle olivat. Pojan mieli muuttui niin monta kertaa kakkutoiveen suhteen, että varsinaista tekoaikaa ei hirveästi jäänyt. Make-rekka oli kuitenkin useimmiten listalla, joten sen olin päättänyt tehdä. Koska juhlia oli kahdet sain toisenkin toiveen toteutettua, ja siihen sitten valikoitui Salama, vaikkakin Muumit, Puuha Pete ja lähes kaikki muutkin lastenohjelmahahmot olisi tietysti myös ollut kiva saada syödä. Poika on kova marsipaanifani; nähtiin kerran liikenteessä Sallisen kuljetusauto ja takapenkiltä kuului "Marsipaanirekka!!!" Niinpä toiveena oli että kakku olisi ollut kokonaan pelkkää marsipaania... (yököttää vieläkin pelkkä ajatuskin)
Sisällä mansikaa ja banaania, taas... Isi korruptoinut pikkumiehen jo tässä asiassa :) Reunoilla vispiä ja lakumattoa, pinnalla digestivemurua. Marsipaanikoristeet sai päivänsankari pikkuveljensä kanssa syödä, eikä meidän muiden tarvinnut tavaraa maistaa, kaikki voittivat :)
Tein myös pikkuriikkisen voileipäkakun, elämäni toisen. Tuo on Sheriffi siitä Autot-leffasta väijyksissä valepuvussa. Onneksi on lapsilla hyvä mielikuvitus niin ei tarvitse äitin niin kovasti yrittää :D Sisällöstä ei mitään muistikuvaa, ehkä maksapasteija/kermaviili/tuorejuusto-tyyppinen ratkaisu.
Tämä "Make-rekka" on pääsyy siihen etten ole omaa blogia edes vilkaissut yli kuukauteen, sillä en ole edes halunnut ajatella tätä. Nyt on aika sen verran parantanut haavat että voin jo katsoa kuvaa. Kakku siis oli grande fiasko kaikilla mahdollisilla tavoilla, niin rakenteen kuin maunkin puolesta. Kaapissa oli lojunut vaniljamousseainespussi jonkin aikaa ja päätin sitä kokeilla, ensimmäistä kertaa. Edellisenä iltana jo tein, eikä se hyvältä kyllä maistunut, teollisen esanssiselta, mutta banskua kun muussasi sekaan niin oli suht ok. Vaikutti jämäkältä tavaralta ja kun ohjeessa vielä kehotettiin jääkaapissa jähmetyttää niin ajattelin rakenteen olevan ok. Toiseen väliin tein mansikkamoussen joka oli normaali, hyvää takuutavaraa omista pakastemansikoista, kermasta, rahkasta ja liivatteesta. Leipävuokaan kokosin yön yli tekeytymään, ja aamupäivällä kun piti se päällystää kävin kyllä koko kirosanakokoelmani läpi. Vanilja-banaanimousse oli muuttunut kuvottavan harmaaksi liejuksi. Kaapisin sitä pois minkä sain, mutta kakkupalat olivat niin liukkaat liemestä että kakun kokoaminen ja muotoilu oli mahdotonta. Paniikissa en osannut ajatella järkevästi, vaan sitkeästi yritin pikkukaverin haavetta Make-kakusta toteuttaa. Kun poika näki tekeleläjän pääsi häneltäkin itku :( Eikä tuo siis ollut edes hyvää, sehän usein pelastaa ulkonäöllisesti vähemmän onnistuneen kakun. No, oli ensimmäinen ja viimeinen kaupan mousse johon kosken!
No voi. Sitä sattuu ja tapahtuu,itselläkin alkuvaiheessa tämä blogielämä ja muotokakut/fantasiakakut. Eli kommelluksia on sattunut....ensimmäinen laukkukakun yritys meni pipariks,mutta onneks se jäi itselle käyttöön niin ei tullut paniikkia. Sinnikkäästi vaan yritän uudelleen :)
ReplyDelete