Lähes jokapäiväistä leipomista hiilihydraattihimoon ja kalseuden karkoittamiseen

Ihanaa amerikkalaista omenapiirakkaa, jossa todella on omenaa muutenkin kuin vain pinnan koristeena! Tätä taitavat monet tällä hetkellä tehdä, ja on mulla ollut listalla jo pitkään, odotellut vain noiden omppujen kypsymistä. Niitä kypsyy vain lähinnä pari päivässä ja poitsut syö ne kaikki jo heti ulkona. Pari omenahyvää on tullut tehtyä mutta tämä oli eka piirakka. Ohje on sly:ltäni saamasta omenaherkkukirjasta joka taustalla.

Nypittävä taikina joka valmiina jääkaapiin jäähtymään. Viilenneenä kauli puolet irtopohjavuuan pohjalle tai syvään piirakkavuokaan:

• 150g voita
• 350g vehnäjauhoja
• 2rkl fariinisokeria
• 3-4rkl vettä   

Täyteaineiden annetaan tekeytyä noin 15min ennenkuin kaadetaan piirakkapohjan päälle:

• 1,5kg omenia (puolet kirpeitä, puolet makeita. Itse pistin kaikki samasta puusta.)
• 250g sokeria
• 2rkl sitruunamehua
• kanelia
• 2rkl vehnäjauhoja (+ itse pistin vielä 2rkl perunajauhoja koska epäilin että omat omput saattaa päästää enemmän nestettä kuin kaupan granny smithit sun muut.)
• 50g voita nokareina täytteen päälle vuokaan

Uuni 200asteeseen, toinen puoli taikinaa kanneksi johon ilmareiät törkkimällä tai leikkaamalla kuviot, voidellaan maidolla tms, sokeria ja kanelia päälle. (Itse laitoin kandisokeria jota sly:ltäni sain, ja oli hyvää ja nättiä.) Piiraka uuniin, lämpö lasketaan 180asteeseen ja siellä sitten n.1,5h. Jäähdytä niin kauan kuin maltat ja syö jätskin kera. Oli kyllä herkkua kylmänäkin! Kävi ihan nigellat ja joka kerta ohi kulkiessa piti maistaa palanen :) Tämä tulee jäämään pysyvään repertuaariin, vähän tietty tarvii uutta kokeilla (esim rusinoita sekaan, ommmm...). Ja mitenköhän tuon pinnan sais sellaisen nätin kuperaksi, sillä nyt meni ihan kurtulle niiden omenanpalojen muotojen mukaan.

Poitsu tahtos kääretorttua kun mummikin oli tehnyt. "Onko sulla äiti varmasti mansikkahilloa sitten?" kysyi 2,5v sankari. Lupauksesta huolimatta ei ollut mutta taitaa pakastemansikkamurska vielä mennä täydestä tuon ikäiseen. 4 munan kääretorttulevy (joka ei anopin uudesta ohjeesta huolimatta vaan onnistu.) Tulee jotensakin rakeista ja kovaa,ei pehmeän tiivistä kuten anopin tekemänä. No, näitä asioita on kiva harjoitella :) Mansikkamurskan päälle laitoin valmiiksi keitettyä kondensoitua maitoa, eli sellaista kinuskista mönjää, sekä Flora Vispiä, joka tällä kertaa hieman paremmin vaahtoutui. Vierekkäiset purkit kaupan hyllyssä olleet edellisen kanssa joka siis oli paksua tönkköä. Pitäis varmaan jaksaa tehdä joku valitus. Päällä vaahtismassaa jota sattui olemaan kaapissa pienet köntsät. Ei ihan niin namia kuin odotin, varsinkin seuraavana päivänä oli hieman mauton, ei ollenkaan niin äklömakea kuin kinuskilta odotin ;) Tänään en leiponut mitään, huomenna taas on pakko. Jokin kotihellan lämmön ja hiilihydraattien nopean palkitsevuuden kohtalokas yhteys tällä hetkellä pitäisi mut vaikka jatkuvasti leipomassa!