Elämäni ensimmäiset massaruusut, jee! Valkoista sokerimassaa, pinkkiä kimallepulveria. Kyllä noista suunnilleen kukan tunnistaa :) Varsinkin kun ottaa valmistuskellonajan huomioon *haukotus* Jos jotain opin tämän kertaisista kakuista niin sen että etukäteisvalmisteluista ei olisi haittaa. Kaikkea ei ole pakko tehdä edellisenä yönä!
Sankarin äiti esitti vain prinsessa/pinkki toiveen lastenjuhlakakkua varten, mutta mitään ihmeempää linnaa tai muutakaan barbie-kakkua en ehtinyt väsätä. Mutta eikös kaikki prinsessat tykkää perhosista, ruusuista ja ruseteista? Sankarin äitillä kuulemma oli prinsessakoristeet kakun päälle laitettavaksi vielä, perhosniitylle kuljeskelemaan, toivottavasti mahtuivat :) Vaahtismassa piti värjätä pinkiksi, mutta se oli todella yhteistyöhalutonta joten päätin olla ottamatta riskiä koska tuntui ettei se olisi värjäätynyt kovinkaan helposti/tasaisesti. Ihmeellisen kovaa, mutta silti tarttuvaista... Perhoset on sokerimassasta, rusetit pursotettu kreemillä ja väritetty glittergeelillä. Päälle lisäsin kuvan ottamisen jälkeen muuten vielä valkoisella glittergeelillä sokerihelmiä.Täytteenä mansikkamousse, ja mansikat ihan liemeksi suristettuna. Meillä kun on esikoinen ruvennut yököttelemään kaikenlaisia "roskia" ruuan seassa niin ajattelin että ehkä lastenjuhlien vieraissakin samanlaisia vaivoja löytyy. Elikkäs siis pakastemansikat, kuohu- ja vispikerma, vaniljatuorejuusto, rahka ja tomusokeri, niin ja tällä kertaa reilusti liivatetta ettei käy kuin viimeksi ristiäiskakun kanssa! Kostutus appelsiinimehulla.
Ja sitten tää Hello Kitty :) Olen kaverin ulkonäköön kyllä melko tyytyväinen vaikka toinen silmä menikin hieman liian ylös, kuvista vasta huomasin. Tämän kakun koristeiden teon aikataulua en voi kyllä millään puolustella, kuukausi tolkulla olen tiennyt että tulossa on... Nyt sitten viikset eivät olleetkaan tarpeeksi kuivat vaan napsuivat poikki :( Onhan se näköisensä myös hiukan lyhyemmilläkin viiksillä, mutta silti. Ja olinko tehnyt varaviiksiä? EN! Kirjaimia kyllä senkin edestä, ne kun tiesin herkiksi hajoamaan. Etureunassa siis sankarin nimi samoin funky-kirjaimin kuin perhos/prinsessakakussakin. Hupaisat muotit, kuten jokunen muukin huomannut, ihan pari ärräpäätä tuli surautettua...Tämä kakku meni siis Amandan sukulaissynttäreille, ja välissä sama mansikkamousse, ja toisessa välissä tuttifruttimousse. Eli kerma, limerahka, vaniljatuorejuustoa, purkki lasten päärynäsosetta, sekä n.desi tuttifrutti crushia. Se on kyllä niin kaunista ja hyvääkin, mutta äsken kun ylijäänyttä täytettä pistin ylijääneiden kakkupalojen kanssa "leivoksiksi" niin kaikki se oli sulanut ja värit jonnekin hävinneet. Ja maku oli jotensakin pashamainen, outoa! Ei pahaa siis, mutta ei niin karkkimaista kuin toivoin.
Ja tässä vielä Kittyn rusetti johon olen aikas tyytyväinen, vaikka se(kin) murtui hieman koristellessa. Kyllä näitä koristeita vissiin kannattaisi tehdä varuilta useampikin! Ja toinenkin vinkki viitonen itselle: vaahtismassapintaa ei mennä enää "hiukan vaan siloittelemaan" sen oltua yön yli kakun päällä!! Kivat jäljet jäi. Toivottavasti päivänsankari piti kakuista ja onnea vielä tätäkin kautta jos täti unohti kertoa :)
No comments:
Post a Comment