Jouluista aikaa

 Pipareita ollaan leivottu jo kolme satsia, pojat ovat parhaillaan mummilassa taas leipomassa ja tarkoitus olisi viikonloppuna vielä yksi satsi tehdä sillä piparipurkki kolisee tyhjyyttään. Vaikka muuten olenkin lähes ärsyttävyyteen asti aina kokeilemassa kaikkea uutta ja ihmellistä, on joulu sellainen "pyhä" johon kaiken maailman modernit hössötykset eivät vain omasta mielestäni kuulu. Eli meillähän on samat ruuat samoista tarjoiluastioista jos minulla on asiaan vaikutusvaltaa. Piparitaikinan kanssa olen yhtä fundamentalistinen, Paraisten piparit alla olevalla ohjeella on meidän suvussa tehty aina, tai ainakin jo neljässä polvessa. Silloin tällöin voin kokeilla uutta reseptiä, sillä pipareita kuluu sen verran että näitä oikeitakin ehtii joka joulu saada mielin määrin. Eivätkä ne vain ole samoja. Keitettävistä taikinoista en perusta, pipareista tulee liian pulleita ja kovia. Ja kaupan taikinoista en ehkä sano mitään. On muuten kai ensimmäinen kerta kun koristelin piparin! Poikien puiston joulumyyjäisiin tein näitä myyntiin ja ajattelin että olisivat vetävämpiä jos on vähän väriä. Mutta eihän pikeeri näihin pipareihin varsinaisesti kuulu, ei ne kaipaa kuin mukin glögiä kaverikseen :)

Paraisten piparkakut

3/4dl siirappia

1tl kanelia

1tl neilikkaa

2tl pomeranssinkuorta

kiehautetaan

250g voita

2,1/4dl sokeria

1 kananmuna

vaahdotetaan

400gr erikoisvehnäjauhoja

2tl soodaa

lisätään vähitellen maustesiirapin kanssa voi-sokerivaahtoon.

Annetaan levätä yön yli, kaulitaan ohuen ohueksi, paistetaan 190asteessa 8-10min.

Säilytetään jäähtyneinä ilmatiiviisä rasiassa. Itse olen huomannut että pipareista tulee vielä rapeampia, jos mahdollista, mikäli paistamisvuoraan odottavia uunipeltejä säilyttää viileässä. Meillä kun ulkoeteinen on n. nolla-asteinen niin sinne on helppo nostella. Piparit ovat hauraita ja rapeita, juuri sellaisia kuin pitääkin ;)

Tässä vielä tällaisia marsipaanikavereita joita tein myös puiston myyjäisiin, saaristolaislimppujen, kahvikakkujen sekä chutneyn ohella. Nämähän on ihan suoraan Mansikkamäen Ebeltä matkittuja, helpompi näitä harjoitella kun on joku malli. Ehkä tästä sen verran kohta rohkaistuu että tekee jotain omaakin!