Raparperia, vihdoin!

Raparperi on niin taivaallista! Mutta miksi se kaikkien muiden pihalla rehottaa kuin rikkaruoho ja meillä se on nuutunut pikku sintti! Onneksi tädin pihalta sai jo kunnon varsia, ja täytyy vaan toivoa että joku noista neljästä omalla pihalla olevasta puskasta tänä vuonna antaisi satoa. Yhden suhteen olen varovaisen toiveikas. Raparperipiirakkaa oli pakko tehdä, mutta ohje ei ollut maailman onnistunein, tai siis lopputulos. Ihmeellisen littana ja kumimainen. Täytyy (taas) pyytää tädiltä sen kunnon piirakan ohje ja pitäytyä siinä vaan eikä aina kokeilla jotain uutta. Tämä on Ullan kokoamasta Pipareista Pitsikakkuun -kirjasta, ja pohjaan tuli 250g sulaa rasvaa, 2,5dl sokeria,5,5dl jauhoja, kardemummaa, 1tl leivinjauhetta 250g kermaviiliä, 2 munaa. Ja päälle siis raparperia :) Nyt jälkikäteen ajatellen aika vähän leivinjauhetta kun on kuitenkin noin raskas voinen taikina, vaikka tuosta voi, sokeri, jauho -seoksesta pari desiä otettiinkin päälle ripoteltavaksi ennen muiden aineiden sekoittamista. Tai sitten olin (taas) vaan huolimaton.

Raparpereistä kiehahti tolkuton määrä nestettä, 3dl!! Lisäsin sekaan vaniljakastikejauhepussin ja hieman mansikoita ja yritin sillä täyttää pullia. Kuten kuva kertoo, täyte posahti ilmoille pullan keskeltä tuhkaa ja laavaa sylkien. Mutta hyvältä maistui aamuteen kera pihalla sen jälkeen kun mummi oli hakenut lapset hoitoonsa päiväksi. Vaikka rauhassa kun saa kerrankin syödä niin mikä tahansa maistuu :)

Meinasin muuten lavastaa tähän kuvaan sievän pienen Pentikin mukin, mutta ketä minä huijaan... Meillä teetä juodaan tällaisista 0,5l teollisuussammioista nimittäin :)