Tällaisia tein heti SLY:ltäni saamasta Sunnuntain muffinssimixistä. Lisäsin tölkin ananasta antamaan mehevyyttä. Huomasin että pussin takana oli sama vinkki. Great minds jne... ;) Täytyy myöntää että olin hieman epäileväinen niin maun kuin koostumuksenkin suhteen, mutta nämä olivat (ikävä kyllä) parempia kuin yhdetkään itse koskaan tekemäni muffinssit :( Tiedän kyllä jo miksi, olen aina sekoittanut, (jopa vispannut!!) taikinan hengiltä, muttei silti ole kivaa että teollinen puolivalmiste on parempaa kuin itsetehty. Noh, oppia ikä kaikki. Päälle laitoin Sunnuntain sitruunanmakuista tuorejuustontyyppistä kasvirasvavalmistetta (oi mikä sanakukkanen) jota värjäsin puolella tipalla pastaväriä. On kyllä tolkuttoman riittoisaa tavaraa tämä uusi tuttavuus. Ei niin pientä määrää meinaa saada näin suurpiirteinen emäntä otettuakaan purkista etteikö tulisi liikaa. Pikkuporkkanat marsipaania, kukkanen sokerimassaa ja ihan muotilla painettu. Nämä on siis muffinsseja, mutta koristelin ne silti ikäänkuin olisivat kuppikakkuja, hui! ;)Tein näitä anopille vietäväksi, mutta olin tyystin unohtanut että hän on porkkana-allerginen. Meinasi tulla hupaisa äitienpäiväylläri ensiapureissuineen...Onneksi ei ehtinyt maistaa ennenkuin tuli raaka-aineet puheeksi! Äitienpäiväkakkua en tänä vuonna teekkään, ihan valmiiseen pöytään kun mennäänkin koko suku. Kiva näinkin :)
Ja sitten hieman avautumista: olen periaatteessa hieman cupcake-villityksen vallassa, vaikken jenkkijuttuja muuten niin fanitakkaan. Mutta jokin koko värimaailmassa ja suloisuudessa ja syötävyydessä silti kiehtoo. Verrattuna kakkujen massiivisuuteen cupcaket ovat helpompia ja lähestyttävämpiä ja vähemmän tosikkomaisia, leikkisämpiä. Häiritsevintä niissä ei minusta olekaan ylitsepursuavaisuus, krumeluurit ja pynttääminen, vaan niiden merkitys individualistisen kulttuuri-imperialismin käsikassarana. Ajatelkaapa vaikka jenkkityylistä hääcupcaketornia; missä on symbolisuus, yhdessä jakaminen joka hääkakkuun liitetään? Kaiken kun voi saada juuri sellaisena kuin haluaa, mitään kompromisseja tai myönnytyksiä ei tarvitse tehdä. Sama haikailuni liittyy sähköiseen viestintään, ei synny yhdistäviä kokemuksia kun kaiken halumansa voi suodattaa, ei tarvitse "sietää." Elämänpiirit eriytyvät ja syntyy vain erilaisia alakulttuureja joilla ei ole toisistaan mitään tietoa tai mitään tarttumapintoja. Ja se vähentää ymmärrystä, suvaitsevaisuutta, ja se on mielestäni sekä surullista että vaarallista. Niin, ja ne kaikki syövät erilaisia cupcakeja!!! :D Hyvähän se tietysti on ettei kaikki vain katso Metsoloita ja käy saunassa olutpullo kädessä; en suinkaan haikaile yhteiskuntaa jossa vaihtoehtoja ei olisi, mutta tuntuu että jotain väistämättä myös menetetään kun ei enää murreta yhteistä leipää, edes symbolisesti. Että silleen.
No comments:
Post a Comment