Voting

Tuesday, June 29, 2010

Mansikkakakku Isopappan 85v-kahville


Miehen pappa pyysi mansikkakermakakkua synttärikahvilleen, ja sellaisen sai. Ja sokerikakkupohjakin onnistui taas vihdoin ja viimein. Kyllä voi pienestä asiasta olla monta päivää onnellinen :) Ongelmana on ilmeisesti ollut liika vatkaaminen. Ongelmat alkoivat kun jouduin ostamaan kaupasta muun merkkisiä munia kuin mihin olen tottunut, koska olin unohtanut luomutuottajalta tilata. Kaupan luomumunat eivät sitten käyttäytyneetkään samalla tavalla, ja kerran epäonnistuttuani joka kerralla vatkasin vielä kauemmin. Nyt jätin vatkaamisen vähemmälle ja tuloksena oli täydellisesti noussut ja kuohkean pehmeä pohja. Oih onnea :) Välissä mansikkahillo, tomusokerilla makeutettu kermavaahto (oikein kuohukermaa) ja tuoreet mansikat. Päällismansikoiden päällä mansikkamehusta tehty kiille. Kuvassa näyttää kuin pullistelisi, mutta kyllä se ihan ok:lta näytti kun pappalle vietiin. Päällispursotuksiin laitoin osan vispiä ja vaniljakreemijauhetta koskan vihaan kuohukerman kanssa pursottamista. Kiehkuroista päällä tuli hiukan oudot kun ekaa kertaa uutta tyllaa kokeilin. Kakun päällehän sitä kokeilla pitää eikä vaikka leivinpaperille... Nyt toivotaan että on pysynyt koossa huomiseen niin pääsee maistamaan. Mies sanoi ihanasti: "Toihan näyttää ihan kaupasta ostetulta!" Otin kohteliaisuutena :)

Synkkää juhannuskakkua


Aina vaan pakko yrittää jotain uutta, koskaan ei voi tehdä jo hyväksi todettua. Tässä kakussa, joka ihan juhannusseurueen kesken syötiin, on pohjana suklaakakku jossa myös rasvaa mukana. Syynä tähän se että olen viime aikoina pienen kanalan vuosituotannon verran haaskannut aineita yrittämällä sokerikakkupohjaa saada onnistumaan. Kaikki tämän kuun kakut ja vissiin jo viime kuisetkin olen koonnut epäonnistuneista kakkupohjista, kerroksen saanut per pohja. Pohjista on tullut todella rakeiset ja jotensakin kovat, ja ovat menneet todella kuopalle keskeltä. Aineet ja ohje sekä tekotapa ovat täysin samana pysyneet. Niinpä päätin luovuttaa hetkeksi ja tehdä trooppisen suklaakakun! Suklaana kakussa Pandan passiosuklaa (tms) ja väleissä mangomousse mangososeella sekä lime-valkosuklaamousse. Kostukkeena mandariinimehu+malibu... Että ei sit ollut hyvää, ei kantsi kokeilla. Tai söihän tuota, mutta oli liian kuivaa, kakkua olisikin pitänyt kostuttaa todella reippaammin kuin sokerikakkupohjaa. Päällä vaahtislevy jossa suklaakoristelugeelillä piirretty kuva. Lehdet sokerimassaa. Reunoilla kerma koska typerä vaahtismassa loppui kesken. Samoin loppui kerma joten "reunapursotukset" mansikkaa ;)

Juhannuksen toisesta kakusta ei valitettavasti tullut otettua kuvaa, mutta sitä tulee aivan varmasti tehtyä uudestaan joten sitten kuvataan. Laitan ohjeen super-Caipinrinhaan jo valmiiksi talteen.
2prk sitruunatuorejuustoa
n.2-3dl kermaa/vispiä
2pss caipirinha mixiä
0,5-1dl limemehua + pari liivatetta
pohja digestivemurua
päälle 1pkt appelsiini Jell-O hyytelöä + limenkuorisuikeroita.
Eikä siis mitään tomusokereita tai muita makeuttajia! Ei lapsiin tai herra Nirsoon uponnut tämä(kään), mut kaikkia ei voi miellyttää :)

Saturday, June 19, 2010

Hello Kitty - ja perhoskakku Amandan 4v synttäreille

Elämäni ensimmäiset massaruusut, jee! Valkoista sokerimassaa, pinkkiä kimallepulveria. Kyllä noista suunnilleen kukan tunnistaa :) Varsinkin kun ottaa valmistuskellonajan huomioon *haukotus* Jos jotain opin tämän kertaisista kakuista niin sen että etukäteisvalmisteluista ei olisi haittaa. Kaikkea ei ole pakko tehdä edellisenä yönä!
Sankarin äiti esitti vain prinsessa/pinkki toiveen lastenjuhlakakkua varten, mutta mitään ihmeempää linnaa tai muutakaan barbie-kakkua en ehtinyt väsätä. Mutta eikös kaikki prinsessat tykkää perhosista, ruusuista ja ruseteista? Sankarin äitillä kuulemma oli prinsessakoristeet kakun päälle laitettavaksi vielä, perhosniitylle kuljeskelemaan, toivottavasti mahtuivat :) Vaahtismassa piti värjätä pinkiksi, mutta se oli todella yhteistyöhalutonta joten päätin olla ottamatta riskiä koska tuntui ettei se olisi värjäätynyt kovinkaan helposti/tasaisesti. Ihmeellisen kovaa, mutta silti tarttuvaista... Perhoset on sokerimassasta, rusetit pursotettu kreemillä ja väritetty glittergeelillä. Päälle lisäsin kuvan ottamisen jälkeen muuten vielä valkoisella glittergeelillä sokerihelmiä.

Täytteenä mansikkamousse, ja mansikat ihan liemeksi suristettuna. Meillä kun on esikoinen ruvennut yököttelemään kaikenlaisia "roskia" ruuan seassa niin ajattelin että ehkä lastenjuhlien vieraissakin samanlaisia vaivoja löytyy. Elikkäs siis pakastemansikat, kuohu- ja vispikerma, vaniljatuorejuusto, rahka ja tomusokeri, niin ja tällä kertaa reilusti liivatetta ettei käy kuin viimeksi ristiäiskakun kanssa! Kostutus appelsiinimehulla.


Ja sitten tää Hello Kitty :) Olen kaverin ulkonäköön kyllä melko tyytyväinen vaikka toinen silmä menikin hieman liian ylös, kuvista vasta huomasin. Tämän kakun koristeiden teon aikataulua en voi kyllä millään puolustella, kuukausi tolkulla olen tiennyt että tulossa on... Nyt sitten viikset eivät olleetkaan tarpeeksi kuivat vaan napsuivat poikki :( Onhan se näköisensä myös hiukan lyhyemmilläkin viiksillä, mutta silti. Ja olinko tehnyt varaviiksiä? EN! Kirjaimia kyllä senkin edestä, ne kun tiesin herkiksi hajoamaan. Etureunassa siis sankarin nimi samoin funky-kirjaimin kuin perhos/prinsessakakussakin. Hupaisat muotit, kuten jokunen muukin huomannut, ihan pari ärräpäätä tuli surautettua...

Tämä kakku meni siis Amandan sukulaissynttäreille, ja välissä sama mansikkamousse, ja toisessa välissä tuttifruttimousse. Eli kerma, limerahka, vaniljatuorejuustoa, purkki lasten päärynäsosetta, sekä n.desi tuttifrutti crushia. Se on kyllä niin kaunista ja hyvääkin, mutta äsken kun ylijäänyttä täytettä pistin ylijääneiden kakkupalojen kanssa "leivoksiksi" niin kaikki se oli sulanut ja värit jonnekin hävinneet. Ja maku oli jotensakin pashamainen, outoa! Ei pahaa siis, mutta ei niin karkkimaista kuin toivoin.

Ja tässä vielä Kittyn rusetti johon olen aikas tyytyväinen, vaikka se(kin) murtui hieman koristellessa. Kyllä näitä koristeita vissiin kannattaisi tehdä varuilta useampikin! Ja toinenkin vinkki viitonen itselle: vaahtismassapintaa ei mennä enää "hiukan vaan siloittelemaan" sen oltua yön yli kakun päällä!! Kivat jäljet jäi. Toivottavasti päivänsankari piti kakuista ja onnea vielä tätäkin kautta jos täti unohti kertoa :)

Thursday, June 17, 2010

SLY11, makuja maailmalta

Tällaisen paketin postista hain tänään. Tämän kuun teemanahan oli makuja maailmalta, ja salainen leivontaystäväni oli valinnut amerikkalaisen raparperi-appelsiinijuustokakun ohjeen paketin punaiseksi langaksi. Resepti kuulostaa herkulliselta ja päätyy ehdottomasti kokeiltavaksi jahka saan joltakin sukulaiselta kiristettyä hieman lisää raparperiä :)

Paketista siis löytyi: sokeria, appelsiinimehua, keksejä, vanilliinisokeria ja liivatelehtiä, joista siis juustokakun teen mitä pikimmin. Lapsille oli Muumi-tikkarit sekä hurmaava hiekkalelusetti. Kiitos kovasti poikien puolesta ja hyvää juhannusta myös sinulle SLY:ni! :)

Monday, June 7, 2010

Raparperiruukku

Ihania raparperijuttuja söisi vaikka joka päivä, ja kyllä syönkin, sillä karkkilakko on jatkunut nyt reilun viikon ja jollainhan se sokerivaje on paikattava :) Sain äitiltä lehdestä repäistyn ohjeen joka odottanut inspiraatiota vuosi kausia. Koko nihkeä raparperisato siihen tähän sitten menikin, 480g sain neljästä eri raparperipuskasta kerättyä! Ensi vuodeksi pitää ostaa uusi taimi, noissa on pakko olla jokin vika/tauti kun ovat noin kituliaita. Raparperinhan pitäisi olla ihan rikkaruoho! Vaniljajätski vähän pääsi sulamaan kun otin kuvan vasta kun sain lapsukaiset päiväunille.

Tämä nyt on lähikuva ihan lähikuvan vuoksi, pakko päästä uuden kameran supermakro-ominaisuuksia testailemaan ;) Täytteeseen siis tuli raparperin lisäksi vadelmia pakasterasiallinen, sekä fariinisokeria ja perunajauhoja. Kiva yhdistelmä, aina kun sitä mansikkaa vaan tulee kaveriksi laitettua. Pohjaan tuli osaksi ruisjauhoja, olevinaan siis hieman terveellisempi vaihtoehto. Ja muffinssivuuassa siis paistettu.

Ajattelin ottaa sekalaisista lehtileikkeistä kuvan sitä mukaa kun niitä tulee tehtyä. Eipä tarvitse sitten odottaa sitä maagista hetkeä kun on aikaa ne mapittaa. Vaikka ohjeen muistiin kirjoittaisikin niin kuvien sun muun oheisinfon menetys olisi sääli. Tämähän on jo melkein retro kun on vuodelta 2001... ;)