Tiitiäisen menninkäisen nimiäiskakut

 Itsenäisyyspäiväksi kutsuttiin koko suku paikalle toivottamaan uusin jäsen tervetulleeksi. Itse tein vaan kakut, isovanhemmat hoisivat muut tarjoilut ja järjestämiset. Suunnittelin nimiäiskakkuja jo ennen raskautta, mutta niinpä taas pari iltaa aiemmin silmät ristissä väänsin koristeita ja totesin vaan että joskus toiste sitten. Jospa vaikka ylppärikakkuihin panostais ;) Peruskermikseen olen pursotusten osalta tyytyväinen, tuota tyyliä kun olen ihaillut vaikka kenen blogeissa pisin vuotta. Mihinkään sitä ei voinut tietysti kokeilla etukäteen, vaan kakun päälle vain kokeilemaan. Edes tyllasta ei ollut tietoa. Eka menikin ihan kamalaksi, ja kaavin kermat takaisin pussiin ja eikun uudella tyllalla. Onneksi oli oikea, ja siinä oli sitten tullut jo harjoitustakin, joten ihan kiva tuli. Tätä täytyy seuraavaksi kokeilla kaksivärisenä! Ja mielellään riittävällä määrällä kermaa seuraavaksi, ettei tarvitse ranskankermalla jatkaa... :D hieman sokerihelmiä ja suihkaus helmiäistä ja se oli siinä. Todella mainio ajankäyttö/näyttävyys -suhde tällä ruusukepursotuksella kyllä. Hirmu kermasyöppöhän se on. Mansikkaa tais olla sisällä.

Tämä suklaakakku oli niiiin hyvää. Pala olis vielä pakkasessa ja nyt tekisi mieli mennä sulattamaan... Muuten meni niin hyvin, mutta kuvia en sitten muistanut ottaa, mikä kyllä harmittaa sillä oli nätti. Loisteputken alla mummilan kellarissa ei ehkä ihan optimivalaistus. Kakun päälle suihkasin kuvan jälkeen vielä ihan pikkutipan  helmiäistä ja iskin yhden perhosen. Ei tuo noin epätasainen ollut tuo reunaa kiertävä nauhakaan kyllä. Sisällä siis kunnon sacher-pohja, eli valkuaiset erikseen vaahdoksi ja käännellään sekaan. Tietty kunnolla suklaata. Tais olla Kinuskikissalta se ohje kun ajattelin et olis näin isoon kakkuun kiva vaikka onnistuakin... Oli 10 munan siis. Toisessa välissä tummasuklaamousse vadelmilla ja toisessa maitosuklaamousse Wiener nougat crushilla. Tuo päällinen on kaulittavaa suklaamassaa, mutta oli kyllä aikas vaikeaa työstettävää, meinas paniikki jo iskeä koska varasuunnitelmaa tai vara-aineita ei ollut. Onneksi criscoa lisäämällä (jenkkien kova kasvisrasvavalmiste)  ja mikrottamalla sai just ja just kaulittua. Ja vaaville saatiin nimikin päätettyä vieraiden jo odottaessa :)

Ristiäiskakut pojalle - Sebastianin haikara ja nalle liljoilla

Sebastian-vauvan ensimmäiseen juhlaan sain kunnian tehdä kakut. Serkkunsa Sisun sininen liljakakku oli ajatuksena, mutta kokonaan kermasta. Pelotti melkoisesti miten pahasti koristeet sulavat siihen päälle, joten vein kakut itse juhlapaikalle ja laitoin koristeet päälle vasta hetki ennen juhlan alkua. Alle laitoin valkosuklaaraastetta, joissain muissa blogeissa olen nähnyt tällaisen kosteuseristeen. Haikara on sokerimassaa, muut koristeet sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta. En pelkästä marsipaanista saa kyllä mitään tehtyä, lissahtaa vaikka olisi kuinka monta aikaa kuivunut. (Alemmassa kuvassa yksi lilja pelkkää marsipaania ja sen kyllä erottaa.) 

 Kakuissa yhteensä 10 munan pohjat (5+5), kostutus jaffalla. Kakuissa samat täytteet, mansikkamousse sekä omena-ananasmousse. Yhteensä 5dl flora vispiä, 4dl rahkaa, 7 liivatetta(nyt meni hiukan liikaa, mutta pelkäsin että muuten alkaa "elää" automatkalla), vaniljakreemijauhetta pari ruokalusikallista. Jaettu puoliksi ja toiseen puoleen rasiallinen pakastemansikkamurskaa (4dl?) ja toiseen omenasosetta johon sekoitettu purkki ananasmurskaa sekä jonkin verran ruokotomusokeria koska omput oli aika happamia. Muuten en tykkää lisäillä sokereita täytteisiin koska yleensä on joku massapinta joka tuo ihan tarpeeksi makeutta. Tässä en tehdessä ajatellut että tulee vaan kermapinta, joten toivottavasti ei ollut liian raikas :)

 Pursotukset flora vispiä + rahkaa + vaniljakreemijauhetta. Jäi harmittamaan kun pari pursotusta meni ihan plaah kun pursotuspussissa oli joitain ihme ilmataskuja ja pursottaessa sitten prötsähteli ympäriinsä :( Mutta vispi toimi, jee! Nallen naama meni vähän oudoksi, näyttää hieman turpaansa saaneelta. Mutta ekaks marsipaaninalleksi olen ihan tyytyväinen.

Arkistojen kätköistä

Hieman harjoitusta vaatii tuo vaahtokarkilla päällystäminen... Tässä eka yritelmä, esikoisen yksivuotiskakku puolentoista vuoden takaa.
Oma synttärikakku näyttää hieman paremmalta.
Ja tässä minikuvassa kuopuksen nimiäiskakut. Olis sitä voinut hermojaan ja energiaansa järkevämpäänkin käyttää kuin kahden pienen kanssa yrittää itse vääntää kakkuja.Etuvasemmalla appelsiinirahkatäytteinen suklaakakku ja oikealla unkarilainen (gluteeniton) suklaakakku (nam...). Takavasemmalla mansikkahyydykekakku ja oikealla peruskermakakku. Koristeluihin ei riittänyt enää panoksia tuossa vaiheessa, ja lämmin päivä teki kuohukermalle tepposet joten kermakakun pursotuksetkin olivat super-tökeröt.

Ristiäiskakut pojalle

Edellisen postauksen Sisun serkun Rafaelin ristiäiskakut sain myös tehdä, tosin jo 1,5v sitten. Laitan nämäkin tänne kuitenkin, ei näitä "arkistojen aarteita" niin kovin paljoa ole. Päällinen vihreäksi värjättyä vaahtokarkkitaikinaa, eli MMF:ia. Päällä sokerihelmiä. Sisällä joku marjahillo + kerma+ tuorejuustohässäkkä.

Siniset liljat - ristiäiskakut pojalle

Joo, ei se huono kuva photoshoppaamalla parane :D Veli on tuosta ylläolevasta varmaan niiiiin ylpeä, ei ole oppi mennyt hukkaan ei ;) Taas siis jäi kunnon kuvat ottamatta, ens kerralla sitten. Miksiköhän kaikki tuolla meidän kameralla otetut kuvat on epätarkkoja, ei mulla nyt kädet AINA voi täristä! Tässä siis kuvia kakuista kun olivat juhliin lähdössä. Mahtoikohan kukaan ottaa kuvia kakuista siinä kunnossa kun pöytään päätyivät...?

Elikkäs Sisu-vauvan ristiäiskakut äitinsä uskalsi antaa minulle tehtäväksi, ja olikin mahtavaa päästä askartelemaan noita liljoja ja lehtiä ja muuta. Ilmainen vinkki: jos askartelet hauraasta ja särkyvästä materiaalista niin lasi viiniä siinä samalla EI ole hyvä idea! Meni eräänä iltana aikas monta sakaraa poikki meinaan. Samalla rahalla toinenkin vinkki: kristallipulverilla tomuttaessa ei kannata huokaista kovin syvään...
Näitä kakkuja tehdessä lähes kaikki mikä voi pieleen mennä myös meni. Olin tehnyt ylläolevaan kakkuun myös numerot sinisestä sokerimassasta, mutta koko ajan koristeita tehdessä oli päässä 17.3. Onneksi alkoi aamulla kakkuja koristellessa hälytyskellot soida ja tarkistin vielä sähköpostista asian. Ja sitten B-suunnitelmaan... Toiseen kakkuun oli tehtynä erillinen laatta josta ei kolmosta saanut neloseksi korjattua, joten piti muuta improvisoida. Onneksi olin tehnyt kirjaimia ylimääräisiä murtumisten varalta, että edes nimi tuli sinisellä kuten toivottiin.


Kakuissa sisällä improvisaatiotäytteet. Edellisenä iltana vasta tehdessä päätin mitä laitan. Olin vaan niin keskittynyt tuohon ulkonäköön :b Yhteensä noin 11 munan sokerikakkupohjat. (n.30hengelle) Toisessa kakussa täytteenä

1. Mansikka-sitruuna
(mansikkamurska, kermavaahto, sitruunarahka ja aivan liian vähän liivatetta...)
2. Mustikka-vadelma
("itse"tehty mustikkahillo, kermavaahto, vaniljatuorejuusto)
3.Vadelma-marianne
(vadelmia, kermavaahtoa, mariannemurskaa, liivatetta)
Ja tosiaan jos ne marjat haluaa kokonaisina täytteeseen niin EI KANNATA SEKOITTAA SÄHKÖVATKAIMELLA... :D

Toisessa kakussa:

1.Sama mansikka-sitruuna
2.Päärynä-mango-vanilja
(vauvojen päärynäsosetta, vaahdotettu vaniljakastike, kermavaahto, liivate, mangoa palasina)
3.Caipirinha
(kermavaahto, caipirinhamix, limecurd, liivate)

Pursotukset vaniljakreemijauheella jämäköitettyä vispiä, kirjaimet ja kukat pastavärillä värjättyä sokerimassaa, sinisellä kristallipulverilla tupsuteltua. Emit on koristelugeelissä dipattuja riisinuudelinpätkiä. Lehdet sokerimassaa/marsipaania/niiden sekoitusta. Laatat sokerimassaa. Ja kaiken päälle "ihan hiukan" suihkauteltu helmiäisspraytä ;)

Eli mansikkatäyte ei sitten hyytynyt kunnolla. a) laskuvirhe b) ajatusvirhe c) liivatteiden valmistusvirhe d) muu syy. Jäänee arvoitukseksi. Aamulla jo huomasin kun avasin rengasvuoan, muuta siinä vaiheessa ei ollut juuri muuta tehtävissä kuin kiroilla ja kaapia reunoilta mahdollisimman paljon ylimääräistä täytettä pois ja toivoa parasta. Ei auttanut. Puolen tunnin automatka tärinöineen oli saanut täytteen elämään omaa elämäänsä ja toisen kakun yläosa oli siirtynyt viisi senttiä syrjään. Toinenkin kakku oli alkanut pullistella rumasti kahvipöytään päästyään. *huokaus* Onneksi olin hakijalle antanut rasiallisen ylijääneitä kukkia ja lehtiä mukaan ja niillä ilmeisesti saatiin osa kakku-katastrofista peiteltyä. Mikä todistaa jo aiemmin toteamani, eli pursotukset ja koristeet ovat kakuille mitä hajuvedet olivat keskiaikana: peittämään...no tiedätte mitä. Tästä kyllä siis opin ainakin sen että muualle matkaaviin kakkuihin laitettan reilusti jämäkämmät täytteet kuin niihin jotka vaan nostetaan omasta jääkaapista pöytään. Mutta Sisu-vauvan tätiä lainatakseni "kiva jos meillä on kahvipöydässä joku makea kasa, jossa kermaa päällä." Sitä saa mitä tilaa :)