Hämähäkkimuffinsit

 Tässä välissä oli pikku tiitiäinen juuri syntynyt, joten halloweeniä ei tänä vuonna juuri vietetty. Suklaamuffareitten ja suklaakeksien päälle yritettiin hämähäkinseittiä piirtää sekä pastavärillä että elintarvikekynällä. Hämähäkit on kick-patukkaa. Esikoinen vei kerhoon nämä halloweenbileisiin. Kurpitsan hän suunnitteli ja piirsi itse, äiti hoisi veitsihommat :)

"Leikitään leikkiä, ötökkää ja hämähäkinseittiä"

Kummitädin kyläilyn kunniaksi leivottiin taas näitä superhelppoja "3-vuotiaskin osaa" suklaamuffinseja, tiskiä tulee yksi kippo ja yksi haarukka, aikaa menee noin viis minuuttia, eli leikki-ikäisen keskittymiskyvyn verran. Ohje onkin tuolla jo ylhäällä, joten en laita uudestaan. Lasten yksi lempilauluista tällä hetkellä on Pariisin kevään Teippileikki, josta koristeluidea. Eihän perhoset kai virallisesti ötököitä ole, mutta niitä oli valmiina joten niillä mentiin. Toisissa hämähäkinseitti lakukastikkeesta. Ötökät eivät ole just nyt kovin pop, esikoinen kammoaa niitä aivan kuin äitinsäkin. Minä tosin vain amppareita ja paarmoja, jälkikasvu näköjään kaikkia "kärpäsiä"...

Banaani-suklaa muffinssi

Tuli eilen kesken kompostinsiirtämisen suunnaton hinku suklaamuffareita joten kumpparit jalassa taikinaa sekoittelemaan :) Tällä kertaa painelin vuokiin muutamia banaaniviipaleita ja tuli kyllä niiiiin ihania. Mitenköhän en ole ennen tätä keksinyt. Ihanan kostean meheviä. Ja bansku ja suklaa on muutenkin mahtava yhdistelmä. Kesällä grillattiin jälkkäriks, eli folioon bansku johon painellaan suklaanmurusia. Jätskin kanssa superherkkua. Tässä tuo makuhdistelmä siis muffinsissa. Tälle "ohjeelle" myönnetään KakkuKakku-blogin hyväksyntähylje! (Seal of approval, ehe ehe, he...) Täytyy myöntää että halusin myös jotain herkkua laitettavaksi uudelle ihanan syksyiselle Sienan valot-lautaselle :)

Kolmen suklaan vaniljamuffinsit

Oli vaan pakko tehdä muffinseja vaikka tuskallinen kuumuus muuten uunin käytön onkin estänyt. Mutta koska oltiin illaksi lähdössä kylään niin eipä tarvinnut kuumuutta kotona kärsiä. Kuiva-aineet olin jo laittanut valmiiseen pussiin kun piti juhannuksena jo tehdä, mutta muuta mählättävää oli jo niin yllin kyllin että silloin jäi. On kyllä sitten maailman helpoin homma, onnistuu jopa 2,5 vuotiaalta kun äiti hieman jeesaa vieressä. Kuiva-aineet pussista kulhoon, märät aineet päälle (käytän aina sunnuntain juoksevaa, superhelppoa kun ees mitään sulattelemisia ei tarvita) ja haarukalla hieman sörkitään taikinan oloiseksi. Tällä kertaa sekaan laitettiin n.125g taikapapuja, eli Kultasuklaan kolmen suklaan nappeja. Ensimmäistä kertaa kokeilussa ja uuuh oli herkkuja, hintansa väärti. (Tai ehkä suklaa aina on.) Sitten 200 asteiseen uuniin n.20-25min, riippuu koosta.

Perus vaniljamuffinsitaikina

4,5dl vehnäjäuhoja
2,5dl sokeria
2,5tl leivinjauhetta
0,5tl suolaa
2tl vaniljasokeria

2dl maitoa
2 munaa
75g/75ml rasvaa


Oli kyllä taas niin kuningasidea mulla, eli kaikki taikina ei mahtunutkaan uuteen, ensimmäistä kertaa käytössä olevaan minimuffinssipeltiin (jonka ostin vaikka piti ostaa uudet kesäkengät. Erinomainen vaihtokauppa :) ) Lopputaikinasta siis 6 normaalikokoista muffaria. Ei sitten pellit mahtuneetkaan uuniin nätisti vierekkäin vaikka näin oletin... Hieman limittäin sentään, osa isoista jäi hieman littaniksi ja vaaleiksi, mutta näitä sattuu :) Isoihin vielä dumlet sisään ja herkkuja olivat! Kuorrutuksen takia nämä oikeastaan tein, sillä piti saada avattu purkki käytettyä ennenkuin meni vanhaksi. Valmista Betty Crockerin vanilla frostingia, omnomnom. Isot muffinsit oli vielä ihan kuumia kun pursotin kräämin päälle, joten levis pisin mäkiä. Oli niin kiire kylään :) TuttiFrutti-crushia koristeena. Se on ihme tavaraa, alkaa näköjään aina sulettuaan maistua pashalle!?

Cupcake-keittiöpyyhe à la Ikea. Sieltä tarttui mukaan muutakin kivaa, mutta saas nähdä tekeekö niillä mitään vai ovatko ihan leluja.

Helatorstaiherkuttelua

Ihanilla muffinseilla voisin korvata tällä hetkellä vaikka jokaisen aterian, eikä lapsetkaan vissiin pahastuisi :) Aamiaismuffinsseja ajattelin viikonloppuna testata. Tänään tein ruuan höysteeksi ensimmäistä kertaa suolaisia muffinsseja. Etualalla olevat pizzamuffinssit eivät olleet mikään suuren suuri menestys meidän aikuisten mielestä, eli ensi kerralla enemmän juustoa :) Lapsiin kyllä upposi. Noihin tuli täysjyvävehnäjauhoja, leivinjauhetta, pizzamaustetta, kananmunaa, piimää, aurajuustomurua, kinkkusuikaleita ja kirsikkatomaattia. (Mitä pakkasesta/jääkaapista siis sattui löytymään) Päälle piti tulla juustoraastetta mutten jaksanut raastaa... Siksi siis aavistuksen liian kuivakka ehkä. Kun tekee vain puolikkaan taikinan niin toiselle puolelle muffinssipeltiä voikin sitten tehdä jälkkäriä :) Eli perus suklaamuffinssitaikina kuten edellisissä minimuffinsseissakin, tällä kertaa vaan laitoin "käpyjä" sisälle (herra Nirsolle jätin pari kävytöntä). Eli kokeilin (kuvassa vasemmalta oikealle) tuorejuustoa, Pandan lakritsimönjää sekä Nutellaa, ja jokainen oli toistaan parempi! Kuten kuvasta näkyy, lapsille onneksi kelpaa äitin kokeilut aina, ei ole "pakko" kaikkia itse syödä :)

Suklaaminimuffinssi

Aivan tolkuton leipomisvimma yllättänyt. Johtuu varmasti tuosta lokakuuta muistuttavasta säästä että tekee jatkuvasti mieli jotain uunilämpimäistä. Tuollaisia supersuloisia minimuffinssivuokia löysin Tiimarista, kun sinne viimeinkin oli tullut jo kauan odottamiani kakkutarvikkeita. Valikoima vaan oli hieman köyhä, varsinkin kun en ole häitä järjestämässä. Sellaista tilpehöörää olisi ollut enemmänkin.

Muffinssi/cupcake keskustelua seuranneena tuli mieleen kuinka paljon se valmistustapa lopputulokseen vaikuttaakaan. Ajattelin testata Annalta aikoinaan saatua mahtavaa suklaamuffinssiresptiä, jossa käsketään vaahdottaa ensin sokeri ja rasva, ja muutenkin on monivaiheinen ja siksi hieman työläs, joskin palkitseva resepti. Heitin sitten vaan kaikki aineet yhteen kulhoon (voin tilalla käytin juoksevaa rypsivalmistetta) ja hiukan haarukalla sekoittelin (Nigellaa lainatakseni: "a little casual stirring"), ja a vot! Eipä tämä emäntä ainakaan noissa puuhissa sähkövatkaimeen koske, sen verran mainio lopputulos. Tuon viimeisen muffinssin lapsen suusta lähes vein, kun oli "pakko" saada kuva blogiin ;)
Elikkäs:

• 2dl jauhoa + 1tl leivinjauhetta + hippunen soodaa
• 1dl sokeria
• 2rkl kaakaojauhoa
• 100g tummaa suklaata rouheena

näihin kuiva-aineisiin lisätään

• 1 kananmuna
• 1dl piimää
• 1/2dl juoksevaa kasvirasvaa tai rypsiöljyä

Ja oliskos tuosta tullut 24 minimuffinssia. 200 asteessa keskitasolla 13min. Isompia tietysti sitten kauemmin. Tuo on puolen taikinan ohje, kun en viitsinyt kokonaisella satsilla kokeilla, jos vaikka olisi mennyt ihan pilalle. Vähempikin suklaamäärä riittää, ts. osan voi säästää koristeluun. Kokeilin uutta TuttiFrutti-crushia noiden päällä ja tajuttoman hyvää oli. Että sori nyt vaan Anna että bastardoin sun ohjeesi. Voin korvaukseksi tehdä sulle satsin näitä vaikka :)

Koristellut porkkana-ananasmuffinssit tuorejuustokuorrutuksella

Tällaisia tein heti SLY:ltäni saamasta Sunnuntain muffinssimixistä. Lisäsin tölkin ananasta antamaan mehevyyttä. Huomasin että pussin takana oli sama vinkki. Great minds jne... ;) Täytyy myöntää että olin hieman epäileväinen niin maun kuin koostumuksenkin suhteen, mutta nämä olivat (ikävä kyllä) parempia kuin yhdetkään itse koskaan tekemäni muffinssit :( Tiedän kyllä jo miksi, olen aina sekoittanut, (jopa vispannut!!) taikinan hengiltä, muttei silti ole kivaa että teollinen puolivalmiste on parempaa kuin itsetehty. Noh, oppia ikä kaikki. Päälle laitoin Sunnuntain sitruunanmakuista tuorejuustontyyppistä kasvirasvavalmistetta (oi mikä sanakukkanen) jota värjäsin puolella tipalla pastaväriä. On kyllä tolkuttoman riittoisaa tavaraa tämä uusi tuttavuus. Ei niin pientä määrää meinaa saada näin suurpiirteinen emäntä otettuakaan purkista etteikö tulisi liikaa. Pikkuporkkanat marsipaania, kukkanen sokerimassaa ja ihan muotilla painettu. Nämä on siis muffinsseja, mutta koristelin ne silti ikäänkuin olisivat kuppikakkuja, hui! ;)

Tein näitä anopille vietäväksi, mutta olin tyystin unohtanut että hän on porkkana-allerginen. Meinasi tulla hupaisa äitienpäiväylläri ensiapureissuineen...Onneksi ei ehtinyt maistaa ennenkuin tuli raaka-aineet puheeksi! Äitienpäiväkakkua en tänä vuonna teekkään, ihan valmiiseen pöytään kun mennäänkin koko suku. Kiva näinkin :)

Ja sitten hieman avautumista: olen periaatteessa hieman cupcake-villityksen vallassa, vaikken jenkkijuttuja muuten niin fanitakkaan. Mutta jokin koko värimaailmassa ja suloisuudessa ja syötävyydessä silti kiehtoo. Verrattuna kakkujen massiivisuuteen cupcaket ovat helpompia ja lähestyttävämpiä ja vähemmän tosikkomaisia, leikkisämpiä. Häiritsevintä niissä ei minusta olekaan ylitsepursuavaisuus, krumeluurit ja pynttääminen, vaan niiden merkitys individualistisen kulttuuri-imperialismin käsikassarana. Ajatelkaapa vaikka jenkkityylistä hääcupcaketornia; missä on symbolisuus, yhdessä jakaminen joka hääkakkuun liitetään? Kaiken kun voi saada juuri sellaisena kuin haluaa, mitään kompromisseja tai myönnytyksiä ei tarvitse tehdä. Sama haikailuni liittyy sähköiseen viestintään, ei synny yhdistäviä kokemuksia kun kaiken halumansa voi suodattaa, ei tarvitse "sietää." Elämänpiirit eriytyvät ja syntyy vain erilaisia alakulttuureja joilla ei ole toisistaan mitään tietoa tai mitään tarttumapintoja. Ja se vähentää ymmärrystä, suvaitsevaisuutta, ja se on mielestäni sekä surullista että vaarallista. Niin, ja ne kaikki syövät erilaisia cupcakeja!!! :D Hyvähän se tietysti on ettei kaikki vain katso Metsoloita ja käy saunassa olutpullo kädessä; en suinkaan haikaile yhteiskuntaa jossa vaihtoehtoja ei olisi, mutta tuntuu että jotain väistämättä myös menetetään kun ei enää murreta yhteistä leipää, edes symbolisesti. Että silleen.