Kurpitsapiirakka /Pumpkin Pie

Vihdoin raaskin avata ihanan kurpitsan (ei tuo "puoliksi" sahaaminen mennyt ihan 50/50). Siemenet ja muut totkut pois. Paistoin uunissa leikkauspinta alaspäin 175asteessa reilun tunnin jonka jälkeen kuori kuoriutui parina isona laattana. Hedelmälihan laitoin lävikkökulhoon jääkaappiin yön yli valumaan, ja aika mittavasti nestettä siitä lähtikin. Olis voinut tietty säästää ja käyttää vaikka leipään nesteenä, mut ranneliike viemäriä kohden oli nopeampi kuin ajatus.

 Kattokaa nyt tätä väriä, ahh syksy :)

Reseptejä pumpkin paihin on lukematon määrä, mutta muistelin että tuota kondensoitua maitoa siihen ehkä olisi Teksasissa aikoinaan käytetty, joten sellaiseen reseptiin päädyin. Eli:

•  2 cuppia (n.450-500g) kurpitsamössöä
• tölkki kondensoitua maitoa
• 2 kananmunaa
• kivoja mausteita maun mukaan (aika piparkakkuteemalla menin, eli kaneli, inkivääri, neilikka. Joissain ohjeissa olisi ollut myös muskottipähkinä mut en siitä niin välitä.)

Sekoita täytteen aineet, kaada pohjataikinan päälle (itsellä oli ihan kaupan valmis kauramuropakastetaikina) ja paista 175asteessa noin tunti. Tuon piirakan väri on kyllä niin pettymys :( Heti kun sen kondensoidun maidon olin lisännyt hohtavan oransiin kurpitsaan niin massa meni aivan ruskeaksi. Hyvän makuinenhan tämä oli, kermavaahdon kera varsinkin, mutta eri reseptiä kokeilen seuraavaksi, josko saisi oranssin piirakan aikaan.

Lähes jokapäiväistä leipomista hiilihydraattihimoon ja kalseuden karkoittamiseen

Ihanaa amerikkalaista omenapiirakkaa, jossa todella on omenaa muutenkin kuin vain pinnan koristeena! Tätä taitavat monet tällä hetkellä tehdä, ja on mulla ollut listalla jo pitkään, odotellut vain noiden omppujen kypsymistä. Niitä kypsyy vain lähinnä pari päivässä ja poitsut syö ne kaikki jo heti ulkona. Pari omenahyvää on tullut tehtyä mutta tämä oli eka piirakka. Ohje on sly:ltäni saamasta omenaherkkukirjasta joka taustalla.

Nypittävä taikina joka valmiina jääkaapiin jäähtymään. Viilenneenä kauli puolet irtopohjavuuan pohjalle tai syvään piirakkavuokaan:

• 150g voita
• 350g vehnäjauhoja
• 2rkl fariinisokeria
• 3-4rkl vettä   

Täyteaineiden annetaan tekeytyä noin 15min ennenkuin kaadetaan piirakkapohjan päälle:

• 1,5kg omenia (puolet kirpeitä, puolet makeita. Itse pistin kaikki samasta puusta.)
• 250g sokeria
• 2rkl sitruunamehua
• kanelia
• 2rkl vehnäjauhoja (+ itse pistin vielä 2rkl perunajauhoja koska epäilin että omat omput saattaa päästää enemmän nestettä kuin kaupan granny smithit sun muut.)
• 50g voita nokareina täytteen päälle vuokaan

Uuni 200asteeseen, toinen puoli taikinaa kanneksi johon ilmareiät törkkimällä tai leikkaamalla kuviot, voidellaan maidolla tms, sokeria ja kanelia päälle. (Itse laitoin kandisokeria jota sly:ltäni sain, ja oli hyvää ja nättiä.) Piiraka uuniin, lämpö lasketaan 180asteeseen ja siellä sitten n.1,5h. Jäähdytä niin kauan kuin maltat ja syö jätskin kera. Oli kyllä herkkua kylmänäkin! Kävi ihan nigellat ja joka kerta ohi kulkiessa piti maistaa palanen :) Tämä tulee jäämään pysyvään repertuaariin, vähän tietty tarvii uutta kokeilla (esim rusinoita sekaan, ommmm...). Ja mitenköhän tuon pinnan sais sellaisen nätin kuperaksi, sillä nyt meni ihan kurtulle niiden omenanpalojen muotojen mukaan.

Poitsu tahtos kääretorttua kun mummikin oli tehnyt. "Onko sulla äiti varmasti mansikkahilloa sitten?" kysyi 2,5v sankari. Lupauksesta huolimatta ei ollut mutta taitaa pakastemansikkamurska vielä mennä täydestä tuon ikäiseen. 4 munan kääretorttulevy (joka ei anopin uudesta ohjeesta huolimatta vaan onnistu.) Tulee jotensakin rakeista ja kovaa,ei pehmeän tiivistä kuten anopin tekemänä. No, näitä asioita on kiva harjoitella :) Mansikkamurskan päälle laitoin valmiiksi keitettyä kondensoitua maitoa, eli sellaista kinuskista mönjää, sekä Flora Vispiä, joka tällä kertaa hieman paremmin vaahtoutui. Vierekkäiset purkit kaupan hyllyssä olleet edellisen kanssa joka siis oli paksua tönkköä. Pitäis varmaan jaksaa tehdä joku valitus. Päällä vaahtismassaa jota sattui olemaan kaapissa pienet köntsät. Ei ihan niin namia kuin odotin, varsinkin seuraavana päivänä oli hieman mauton, ei ollenkaan niin äklömakea kuin kinuskilta odotin ;) Tänään en leiponut mitään, huomenna taas on pakko. Jokin kotihellan lämmön ja hiilihydraattien nopean palkitsevuuden kohtalokas yhteys tällä hetkellä pitäisi mut vaikka jatkuvasti leipomassa!

Raparperiruukku

Ihania raparperijuttuja söisi vaikka joka päivä, ja kyllä syönkin, sillä karkkilakko on jatkunut nyt reilun viikon ja jollainhan se sokerivaje on paikattava :) Sain äitiltä lehdestä repäistyn ohjeen joka odottanut inspiraatiota vuosi kausia. Koko nihkeä raparperisato siihen tähän sitten menikin, 480g sain neljästä eri raparperipuskasta kerättyä! Ensi vuodeksi pitää ostaa uusi taimi, noissa on pakko olla jokin vika/tauti kun ovat noin kituliaita. Raparperinhan pitäisi olla ihan rikkaruoho! Vaniljajätski vähän pääsi sulamaan kun otin kuvan vasta kun sain lapsukaiset päiväunille.

Tämä nyt on lähikuva ihan lähikuvan vuoksi, pakko päästä uuden kameran supermakro-ominaisuuksia testailemaan ;) Täytteeseen siis tuli raparperin lisäksi vadelmia pakasterasiallinen, sekä fariinisokeria ja perunajauhoja. Kiva yhdistelmä, aina kun sitä mansikkaa vaan tulee kaveriksi laitettua. Pohjaan tuli osaksi ruisjauhoja, olevinaan siis hieman terveellisempi vaihtoehto. Ja muffinssivuuassa siis paistettu.

Ajattelin ottaa sekalaisista lehtileikkeistä kuvan sitä mukaa kun niitä tulee tehtyä. Eipä tarvitse sitten odottaa sitä maagista hetkeä kun on aikaa ne mapittaa. Vaikka ohjeen muistiin kirjoittaisikin niin kuvien sun muun oheisinfon menetys olisi sääli. Tämähän on jo melkein retro kun on vuodelta 2001... ;)

Raparperia, vihdoin!

Raparperi on niin taivaallista! Mutta miksi se kaikkien muiden pihalla rehottaa kuin rikkaruoho ja meillä se on nuutunut pikku sintti! Onneksi tädin pihalta sai jo kunnon varsia, ja täytyy vaan toivoa että joku noista neljästä omalla pihalla olevasta puskasta tänä vuonna antaisi satoa. Yhden suhteen olen varovaisen toiveikas. Raparperipiirakkaa oli pakko tehdä, mutta ohje ei ollut maailman onnistunein, tai siis lopputulos. Ihmeellisen littana ja kumimainen. Täytyy (taas) pyytää tädiltä sen kunnon piirakan ohje ja pitäytyä siinä vaan eikä aina kokeilla jotain uutta. Tämä on Ullan kokoamasta Pipareista Pitsikakkuun -kirjasta, ja pohjaan tuli 250g sulaa rasvaa, 2,5dl sokeria,5,5dl jauhoja, kardemummaa, 1tl leivinjauhetta 250g kermaviiliä, 2 munaa. Ja päälle siis raparperia :) Nyt jälkikäteen ajatellen aika vähän leivinjauhetta kun on kuitenkin noin raskas voinen taikina, vaikka tuosta voi, sokeri, jauho -seoksesta pari desiä otettiinkin päälle ripoteltavaksi ennen muiden aineiden sekoittamista. Tai sitten olin (taas) vaan huolimaton.

Raparpereistä kiehahti tolkuton määrä nestettä, 3dl!! Lisäsin sekaan vaniljakastikejauhepussin ja hieman mansikoita ja yritin sillä täyttää pullia. Kuten kuva kertoo, täyte posahti ilmoille pullan keskeltä tuhkaa ja laavaa sylkien. Mutta hyvältä maistui aamuteen kera pihalla sen jälkeen kun mummi oli hakenut lapset hoitoonsa päiväksi. Vaikka rauhassa kun saa kerrankin syödä niin mikä tahansa maistuu :)

Meinasin muuten lavastaa tähän kuvaan sievän pienen Pentikin mukin, mutta ketä minä huijaan... Meillä teetä juodaan tällaisista 0,5l teollisuussammioista nimittäin :)