Kurpitsalyhty

Hurjaa Halloweeniä, kammottavaa kekriä, kihelmöivää kuolleitten päivää, piinaavaa pyhäinpäivää! Ja jos ei muu kauhistuta niin kauhistele sitten vaikka amerikkalaista kulttuuri-imperialismia joka kieroine kaupallisine lonkeroineen tunkeutuu ja pilaa aidon, herkän ja neitseellisen kulttuurimme. Se, jos mikä, on kai sentään pelottavaa ;)
Tämä oli ensimmäinen kerta kun kaiversin kurpitsan, ja oli kyllä niin paljon helpompaa ja nopeampaa kuin kuvittelin. Tästä tulkoon perinne, tosin ensi vuonna itse kasvatetuin kurpitsoin. Siemenet syksyn kolmesta kurpitsasta on jo otettu talteen ja perunat, porkkanat ja vadelmat väistykööt kasvimaalta, kurpitsa vaatii elintilaa! Metallisella jääteökauhalla kaiverrushomma soljui kuin vesi hanhen selästä vaan. Tussilla hiukan hahmottelin reikien paikkoja ja terävällä veitsellä pistelin menemään. On olevinaan se Jack Skellington siitä Burtonin leffasta... Kurpitsa vaan oli jättimäisen suuri, (Prismassa kun kaikki olivat saman hintaisia, joten pakkohan se ahneen oli ottaa se valtavin jonka hädin tuskin jaksoi kärryyn nostaa.) joten nyt jääkaapissa odottaa siinä parisenkymmentä litraa kurpitsaa jolle keksiä käyttöä. Taidanpa keittää kurpitsa-appelsiinimarmeladiksi. Sitä sitten loppuelämä paahtoleivälle!

Ristiäiskakut pojalle - Sebastianin haikara ja nalle liljoilla

Sebastian-vauvan ensimmäiseen juhlaan sain kunnian tehdä kakut. Serkkunsa Sisun sininen liljakakku oli ajatuksena, mutta kokonaan kermasta. Pelotti melkoisesti miten pahasti koristeet sulavat siihen päälle, joten vein kakut itse juhlapaikalle ja laitoin koristeet päälle vasta hetki ennen juhlan alkua. Alle laitoin valkosuklaaraastetta, joissain muissa blogeissa olen nähnyt tällaisen kosteuseristeen. Haikara on sokerimassaa, muut koristeet sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta. En pelkästä marsipaanista saa kyllä mitään tehtyä, lissahtaa vaikka olisi kuinka monta aikaa kuivunut. (Alemmassa kuvassa yksi lilja pelkkää marsipaania ja sen kyllä erottaa.) 

 Kakuissa yhteensä 10 munan pohjat (5+5), kostutus jaffalla. Kakuissa samat täytteet, mansikkamousse sekä omena-ananasmousse. Yhteensä 5dl flora vispiä, 4dl rahkaa, 7 liivatetta(nyt meni hiukan liikaa, mutta pelkäsin että muuten alkaa "elää" automatkalla), vaniljakreemijauhetta pari ruokalusikallista. Jaettu puoliksi ja toiseen puoleen rasiallinen pakastemansikkamurskaa (4dl?) ja toiseen omenasosetta johon sekoitettu purkki ananasmurskaa sekä jonkin verran ruokotomusokeria koska omput oli aika happamia. Muuten en tykkää lisäillä sokereita täytteisiin koska yleensä on joku massapinta joka tuo ihan tarpeeksi makeutta. Tässä en tehdessä ajatellut että tulee vaan kermapinta, joten toivottavasti ei ollut liian raikas :)

 Pursotukset flora vispiä + rahkaa + vaniljakreemijauhetta. Jäi harmittamaan kun pari pursotusta meni ihan plaah kun pursotuspussissa oli joitain ihme ilmataskuja ja pursottaessa sitten prötsähteli ympäriinsä :( Mutta vispi toimi, jee! Nallen naama meni vähän oudoksi, näyttää hieman turpaansa saaneelta. Mutta ekaks marsipaaninalleksi olen ihan tyytyväinen.

Banaani-suklaa muffinssi

Tuli eilen kesken kompostinsiirtämisen suunnaton hinku suklaamuffareita joten kumpparit jalassa taikinaa sekoittelemaan :) Tällä kertaa painelin vuokiin muutamia banaaniviipaleita ja tuli kyllä niiiiin ihania. Mitenköhän en ole ennen tätä keksinyt. Ihanan kostean meheviä. Ja bansku ja suklaa on muutenkin mahtava yhdistelmä. Kesällä grillattiin jälkkäriks, eli folioon bansku johon painellaan suklaanmurusia. Jätskin kanssa superherkkua. Tässä tuo makuhdistelmä siis muffinsissa. Tälle "ohjeelle" myönnetään KakkuKakku-blogin hyväksyntähylje! (Seal of approval, ehe ehe, he...) Täytyy myöntää että halusin myös jotain herkkua laitettavaksi uudelle ihanan syksyiselle Sienan valot-lautaselle :)

Isin lehmäkakku

 Herra Nirso toivoi alunperin synttärikakukseen Skeletorin linnaa, mutta koska kakkuun sai tulla vain banaania, mansikkaa ja kermavaahtoa (ei värjättyä) niin koita siinä sitten jotain monimutkaista tornihässääkkää koota. Onneksi lehmä kelpasi :) Makuhan näissä tärkein, ja on kyllä omasta mielestänikin niin maailman parasta kakkua tuo perus kermis. Suutarin lapsien kakut tehdään kun vieraat jo kopistelee portailla, joten on vähän "erilainen" tämä lehmä :D Spagettityllaa kokeilin lautaselle ettei olis niin paljas, ja siksi että unohdin suojata lautasen ja meni ihan suttuiseksi...

 Kakut olivat poitsujen lahja isille, eli yhdessä tehtiin koristeita yhtenä askarteluhetkenä. On kyllä niin kätevää, saa itse tehdä "tilaustöitä" eikä tarvitse pelätä että syövät mahansa täyteen muovailuvahaa. Nuorempi ei montaa koristetta saanut aikaan, söi kaiken massan mitä sille antoi. Ylemmässä kuvassa on esikoisen muovailemat kirjaimet "ISI". (Hei, se on alle 3v, eipäs arvostella :) ) Esikoinen RAKASTAA (omien sanojensa mukaan) marsipaania ja toivoo marraskuisen synttärikakkunsa olevan kokonaan marsipaania...

Ja tässä toisessa isin synttärikakussa siis on kanto ja kaksi sientä... (joo joo, on se, usko vaan) Nuo silikonimuotit on kyllä upeita, nuo päivänkakkarat ovat 1,5vuotiaan tekemiä!! Itse myös ovat ne tietysti kakun päälle asetelleet. Itse yritin suklaarouheesta tehdä "kaarnaa" reunoille ja vuosirenkaita päälle. Eipä ole yhtä helppoa kuin massasta muotoilu ei :)