Hämähäkkimuffinsit

 Tässä välissä oli pikku tiitiäinen juuri syntynyt, joten halloweeniä ei tänä vuonna juuri vietetty. Suklaamuffareitten ja suklaakeksien päälle yritettiin hämähäkinseittiä piirtää sekä pastavärillä että elintarvikekynällä. Hämähäkit on kick-patukkaa. Esikoinen vei kerhoon nämä halloweenbileisiin. Kurpitsan hän suunnitteli ja piirsi itse, äiti hoisi veitsihommat :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Meillä on jo joulu, kuusi on koristeltu jo heti kuun alussa ja viimein saimme piparitalonkin valmiiksi. Nyt vielä odotetaan koska tonttu käy taloksi ja tekee vähän lumitöitä. Nyt äiti lähtee paketoimaan lahjoja kuusen alle kun lapset ovat hetken poissa. Tonttu näet vähän helpottaa aaton kuormaa kun muutenkin täälläpäin hiippailee tarkistusretkillään. Ei pukin tarvitse kaikkia sitten kerralla raahata. Niin ne kasvatuspäätökset karisee kun lapsia tulee :) Ei meille sentään pukkia tule, tällaista pienimuotoista huijausta vaan. Ja sekin esitetään vain mahdollisuuksina ja vaihtoehtoina: "Jaa-a, oliskohan tonttu käynyt tuomassa paketteja vai mitä luulet?" Joulun taikaa kaikille, lämpöä, iloa ja valoa!

Ihmeellistäkin ihmeellisempi suklaakakku

 Tämä suklaakakku on mainio esimerkki huonosta reseptinhahmotuskyvystäni. Tämä oli yhdessä leipomiskirjassani jollain erinomaisella nimellä, ja tosi hyvän näköisenä, ja päätin leipoa kun oli vieraskin tulossa. Vasta kun olin tehnyt kakut (tein 3 pientä) tajusin että tämähän on mokkapalojen ohje! :) Eipä se haitannut, hyviähän mokkapalat on, mutta sitä kun kuvitteli tekevänsä jotain hienompaa.

Tuo tuttifrutti-crush on tässä kyllä niin ihanaa, ja oikeastaan ainoa jossa sitä olen onnistuneesti käyttänyt. Täytteisiin kun se sulaa olemattomiin.

Kurpitsalyhty

Hurjaa Halloweeniä, kammottavaa kekriä, kihelmöivää kuolleitten päivää, piinaavaa pyhäinpäivää! Ja jos ei muu kauhistuta niin kauhistele sitten vaikka amerikkalaista kulttuuri-imperialismia joka kieroine kaupallisine lonkeroineen tunkeutuu ja pilaa aidon, herkän ja neitseellisen kulttuurimme. Se, jos mikä, on kai sentään pelottavaa ;)
Tämä oli ensimmäinen kerta kun kaiversin kurpitsan, ja oli kyllä niin paljon helpompaa ja nopeampaa kuin kuvittelin. Tästä tulkoon perinne, tosin ensi vuonna itse kasvatetuin kurpitsoin. Siemenet syksyn kolmesta kurpitsasta on jo otettu talteen ja perunat, porkkanat ja vadelmat väistykööt kasvimaalta, kurpitsa vaatii elintilaa! Metallisella jääteökauhalla kaiverrushomma soljui kuin vesi hanhen selästä vaan. Tussilla hiukan hahmottelin reikien paikkoja ja terävällä veitsellä pistelin menemään. On olevinaan se Jack Skellington siitä Burtonin leffasta... Kurpitsa vaan oli jättimäisen suuri, (Prismassa kun kaikki olivat saman hintaisia, joten pakkohan se ahneen oli ottaa se valtavin jonka hädin tuskin jaksoi kärryyn nostaa.) joten nyt jääkaapissa odottaa siinä parisenkymmentä litraa kurpitsaa jolle keksiä käyttöä. Taidanpa keittää kurpitsa-appelsiinimarmeladiksi. Sitä sitten loppuelämä paahtoleivälle!