Kakku!Kakku!

Tiitiäisen menninkäisen nimiäiskakut

2012-01-21T23:45:00.000+02:00

Itsenäisyyspäiväksi kutsuttiin koko suku paikalle toivottamaan uusin jäsen tervetulleeksi. Itse tein vaan kakut, isovanhemmat hoisivat muut tarjoilut ja järjestämiset. Suunnittelin nimiäiskakkuja jo ennen raskautta, mutta niinpä taas pari iltaa aiemmin silmät ristissä väänsin koristeita ja totesin vaan että joskus toiste sitten. Jospa vaikka ylppärikakkuihin panostais ;) Peruskermikseen olen pursotusten osalta tyytyväinen, tuota tyyliä kun olen ihaillut vaikka kenen blogeissa pisin vuotta. Mihinkään sitä ei voinut tietysti kokeilla etukäteen, vaan kakun päälle vain kokeilemaan. Edes tyllasta ei ollut tietoa. Eka menikin ihan kamalaksi, ja kaavin kermat takaisin pussiin ja eikun uudella tyllalla. Onneksi oli oikea, ja siinä oli sitten tullut jo harjoitustakin, joten ihan kiva tuli. Tätä täytyy seuraavaksi kokeilla kaksivärisenä! Ja mielellään riittävällä määrällä kermaa seuraavaksi, ettei tarvitse ranskankermalla jatkaa... :D hieman sokerihelmiä ja suihkaus helmiäistä ja se oli siinä. Todella mainio ajankäyttö/näyttävyys -suhde tällä ruusukepursotuksella kyllä. Hirmu kermasyöppöhän se on. Mansikkaa tais olla sisällä.

Tämä suklaakakku oli niiiin hyvää. Pala olis vielä pakkasessa ja nyt tekisi mieli mennä sulattamaan... Muuten meni niin hyvin, mutta kuvia en sitten muistanut ottaa, mikä kyllä harmittaa sillä oli nätti. Loisteputken alla mummilan kellarissa ei ehkä ihan optimivalaistus. Kakun päälle suihkasin kuvan jälkeen vielä ihan pikkutipan helmiäistä ja iskin yhden perhosen. Ei tuo noin epätasainen ollut tuo reunaa kiertävä nauhakaan kyllä. Sisällä siis kunnon sacher-pohja, eli valkuaiset erikseen vaahdoksi ja käännellään sekaan. Tietty kunnolla suklaata. Tais olla Kinuskikissalta se ohje kun ajattelin et olis näin isoon kakkuun kiva vaikka onnistuakin... Oli 10 munan siis. Toisessa välissä tummasuklaamousse vadelmilla ja toisessa maitosuklaamousse Wiener nougat crushilla. Tuo päällinen on kaulittavaa suklaamassaa, mutta oli kyllä aikas vaikeaa työstettävää, meinas paniikki jo iskeä koska varasuunnitelmaa tai vara-aineita ei ollut. Onneksi criscoa lisäämällä (jenkkien kova kasvisrasvavalmiste) ja mikrottamalla sai just ja just kaulittua. Ja vaaville saatiin nimikin päätettyä vieraiden jo odottaessa :)

Aksun 4v supersankarikakku

2012-01-21T23:14:00.000+02:00

Ihan taas itkettää tämä esikoisen synttärikakku, tosin ei yhtä paljon kuin viime vuoden katastrofi. Nyt tietty oli hyvä syykin, meinaan alle kuukauden ikäinen peikko joka valvotti yöt päivät. Yöllä sit vauva sylissä nukkuen väsäsin hämähäkkimiehen ja lepakkomiehen. Teräsmiehen kohdalla vaavi nukahti ja muutaman tunnin uni houkutti joten annoin periksi. Kakun suhteen annetut speksit oli seuraavat: hämähäkkimies, teräsmies ja batman kinastelevat kuka menee ensimmäisenä luolaan. Muutin tarinaa sen verran että teräsmies oli sitten vaan mennyt jo edeltä ja jättänyt viittansa luolan suulle. Talvisia koristerakeita kaveri myös halusi kaupasta kakkunsa päälle, sekä mansikkaa ja banskua sisälle, ihan niinkuin isikin aina :) Päälle halusi lakua, jonka toteutin sulattamalla kickpatukoita kermaan, sitten kunnolla kylmäks ja vaahdoks. Toimii hyvin kermalla, ei näköjään ihan niin hyvin flora vispillä, jäi löysäksi ja pursotuksista tuli hiukan littanat ja roikkuvat. Mutta muistaakseni ihan hyvää oli :)

Hämähäkkimuffinsit

2012-01-21T22:17:00.000+02:00

Tässä välissä oli pikku tiitiäinen juuri syntynyt, joten halloweeniä ei tänä vuonna juuri vietetty. Suklaamuffareitten ja suklaakeksien päälle yritettiin hämähäkinseittiä piirtää sekä pastavärillä että elintarvikekynällä. Hämähäkit on kick-patukkaa. Esikoinen vei kerhoon nämä halloweenbileisiin. Kurpitsan hän suunnitteli ja piirsi itse, äiti hoisi veitsihommat :)

Tädin tuparikakku

2012-01-21T21:22:00.000+02:00

Täti muutti uuteen ihanaan valkoiseen taloon, siksipä valkoinen kakku. Peruskermis jossa valkosuklaamassaa päällislevynä. Ei sit toimi muuten, on liian jykevää leikkaantumaan siististi, pitää olla todella terävä veitsi jolla sen saa leikattua noinkin pehmeän alustan päällä. Tässä tapauksessa vaan lähti seikkailemaan. Täytteenä oli mangomousse kaupan mangososeesta, ei siis pilttipurkista. Tuli melko tiivis täyte, ei kovin ilmava siis. Syynä tuskin oli mango kyllä, kerma vaan ei vatkaantunut kovin isovolyymiseksi. Näitä elämän mysteerejä joihin ei mun luonnontieteenopinnoillani löydy syytä.

Prinsessamansikkakakku

2012-01-21T20:48:00.000+02:00

On tässä ollut muuta käsityötä, niin ei ole kerennyt tänne laittamaan muistiin mitään. Nämä Amandan synttärikakutkin jo viime kesäisiä! Mutta kun kerran sain kamerasta kuvat purettua koneelle... Tässähän tämä päivittäminen imettäessä menee. (Eikös ole ihana tarjotin <3 )

Näin tyttövauvan äitinä näitä prinsessakakkujakin saa kohta ehkä kotiin ruveta tekemään, vaikka isoveljet ovatkin siskostaan palomiestä tekemässä. (Että on sitten kaikki hälytysajoneuvot suvussa.)

Oletettavasti mansikkaa sisällä. En muista enää kuin ettei massapintaa toivottu, ja prinsessa/pinkki oli toiveena. Tein prinsessakruununkin sokerimassasta, mutta ilmankosteus sai sen hajoamaan. Koristeet lähtivät suurilta osin rasiassa mukaan juuri kosteuden vuoksi. Kiilteen päälle olisivat sulaneet jo matkalla juhlapaikalle.

Hello Kitty -kakku

2011-09-12T09:00:00.000+03:00

Pitkään aikaan ei ole tullut tänne päivitettyä kakkuja, vaikka eipä niitä montaa ole tullut viime aikoina tehtyäkkään. On ollut olevinaan niin paljon muuta tekemistä tai muuten huonot olosuhteet että olen kieltäytynyt melkolailla kaikista kakkuilumahdollisuuksista. Ja päivittäminen muutenkin on tökkinyt, nytkin kuvan lataaminen onnistui vasta neljännellä yrittämällä...
Tämä Hello Kitty meni eilen lasten pikkuserkun 4v juhliin, sillä sankaritar oli toivonut samanlaista kakkua kuin viime vuonnakin. Rusetin sijaan laitoin varastosta kukkia koristeeksi, ja pintaankaan en jaksanut vaahtismassaa ryhtyä vaivaamaan vaan valmiina kaapissa olevalla valkosuklaamassalla mentiin. Välissä mango-kerma-rahka-liivate -ratkaisu. Kyllä huomaa ettei ole tullut kakkupohjia leivottua, sillä tämä ei oikein onnistunut. Lässähti keskeltä ja rakennekaan ei ollut sellainen pehmeä. Siksipä kakku jäi tavallista matalammaksi kun pohjaa piti veistellä. Silti riitti ;)

Äitin 60v mansikkakakut

2011-06-13T22:02:00.000+03:00

Äiti täytti tässä hetki sitten 60 vuotta ja työpaikoilleen vein tällaiset perus mansikkakermakakut. Pakko taas on myöntää, (vaikka se tiukkaa tekeekin,) että tuo makuyhdistelmä se vaan on kuningas :) Äiti ei oikein tuppaa luottamaan minuun näissä asioissa, ja ehkä syystä. Niinpä nuo aiemmat hääkakut olivatkin myös testi: jos ne onnistuisivat niin saisin tehdä hänelle synttärikakut :) Mutta makujen kanssa mitään riskejä ei saanut ottaa, eikä massoja tai muita hömpötyksiä laittaa: sokerikakkupohja, mansikoita ja kermaa. Kostutus on vaniljamaidolla, välissä mansikkahillo/mansikkamurska + vispikerma + mansikanpalaset. Pursotukset myös vispikermaa, paitsi pikkukakussa pursotukset flora vispiä, joka kyllä maussa jää kauas kärkisijoilta kun vain mansikan kanssa yhdistää. Muuten kyllä tykkään florasta silloin kun maku tulee muista aineksista.

Tein kakut tosiaan pari viikkoa sitten, ja saman päivän aamuna onnistuin löytämään yhden rasiallisen kotimaisia mansikoita. Edellisenä päivänä vielä vedin vesiperän. Siksipä lohkoin mansikat, näyttävämpää kun pitää niukalla määrällä pärjätä. Mansikoiden alla mansikkahilloa tarttumapintana ja mansikkamehukiille päällä. Uudella isolla silikonisudilla oli ihan ilo läiskiä hyytelöä pintaan. Isompi kakku oli siinä 9 munan paikkeilla vissiin, ja pienempi 1-2 munan. Olen jotenkin kuvitellut isoimman vuokani olevan 30cm halkaisijaltaan, mutta eihän se olekaan kuin 28cm! Hyvin mahtui kuitenkin. Ovat alkaneet nuo sokerikakkupohjat onnistumaan vihdoin melko tasalaatuisesti, nytkin jäi jopa hieman koholle kakkupohjan keskusta! Isompi kakku oli kuulemma ollut syöjämäärään nähden valtaisa, mutta minkäs voit jos syöjämäärä ilmoitetaan reilusti yläkanttiin... Ei noita 28cm vuuassa paistettuja kyllä kermakakkuina voisi oikein tehdä, tulee isommissakin kakkukuvuissa reunat vastaan ja menee pursotukset lyttyyn. Tuo koripunos nyt oli "littanin" tyyli jonka keksin ja sekin taisi hieman ottaa osumaa kakkukuvusta. Hieman glitteriä ja helmiä piti ripotella reunoille, en vaan osaa antaa olla :) Tätä settiä onkin luvassa lisää, kolme mansikkakakkua tälle viikolle. Onneksi kotimaisten saatavuustilanne on huimasti parantunut :) Ja onneksi helle meni muualle, yli 30 asteessa en olisi uunia ruvennut päälle laittamaan tai kerman vatkaamista edes kokeilemaan!

Vihreät liljat ja koukerot -hääkakut

2011-05-17T22:12:00.000+03:00

Viikonloppuna Tommi ja Ansku juhlivat ihanan kauniita häitään ja sain mielettömän kunnian tehdä kakut juhliin. Ainoa jota jännitti kakut enemmän kuin itseäni, oli äitini ;) Mutta kaikki meni hyvin, loppujen lopuksi, vaikka lauantaiaamuna kirosinkin kuin merirosvo. (Onneksi lapset oli hoidossa mummilassa.) Kakkuja tein kolme, noin 10 munan kukin, ja hyvin riittivät n.70 hengen häihin. Tuli vaan hieman korkeampia kuin alunperin oli tarkoitus, sillä 30 sentin vuuaksi luulemani olikin vaan 28 senttinen :) Eipä ne yhtään leveämpinä olisi kupujen alle mahtuneetkaan. Nytkin laitin liljat päälle vasta juhlapaikalla, ei tarpeeksi isoja kakkukupuja kai tehdäkään

Kakkuihin valikoitui muutamista vaihtoehdoista täytteeksi caipirinha-mousse, ja limen raikkaus saikin monet vieraista tulemaan kiittelemään. Kakkupohjat onnistuivat ennätysmäisen hyvin, ihanan pehmeitä ja kuohkeita. Ehkä siihen pikkuhiljaa alkaa joku tuntuma tulla. Yleensä käytän poikkeuksetta luomu-munia, mutten muistanut tilata taaskaan luomupiiristä, ja kaupassa oli vain Rainbown luomumunia, enkä ole saanut niillä kunnon vaahtoa kertaakaan. Ihmeen "vetisiä". Niinpä nyt mentiin vapailla munilla. Spritella kostutin. Välissä siis Flora vispi, sitruunatuorejuusto ja caipirinha-jauhetta, ja tietty sipaukset kaupan lime curdia limemehulla pehmitettynä. Olivatkin sitten viimeiset caipirinha-pussit, nyt täytyy opetella itse tekemään. Onneksi jotkut bloggaajat jo näyttävät tehneen erinomaista tutkimustyötä sillä saralla :)

Kakun päällinen onkin tämän kakkuepisodin stressi-osuus. Eli morsiusparille menin valkosuklaamassaa ehdottamaan ja koekakuissa ihan ok käyttäytyikin. Ensimmäinen ongelma oli saatavuudessa, eli Suomesta loppu, samoin kaikista brittikaupoista joilla edes suht järkevät toimituskulut. Niinpä tilasin glukoosia(siirappia) ja tein lisää massaa itse :) Tosin edellisenä iltana vasta, ettei liian tipalle olisi mennyt...

En oikein löytänyt hakemaani ohjetta, joten tein vähän fiilispohjalta, eli 200g valkosuklaata + 100g glukoosisiirappia lämmitetään/sulatetaan erikseen ja sitten parilla reilulla pyöräytyksellä vaivataan sekaisin (pistin mukaan myös teelusikallisen glyserolia) Ihanan pehmeää ja sileää massaa tuosta noin vaan! Tuon massan sekoitin 300g sokerimassaa ettei kovettuisi kylmässä kakun päällä ihan mahdottomaksi leikata. Kokeilin myös vaalea siirappi + sokerivesi hässäkkää jolle löysin reseptin jostain blogista, mutta se meni ihan kaameaksi, ei sillä kakkua kuorruta. Tosi rakeista, öljyistä ja ällöä.

Kakkuja kun aloin päällystämään niin ajattelin vielä kaupan massan olevan parempaa, mutta massa oli hieman reunoilta kuivahtanut, ja ikäviä kovia murusia pääsi mukaan vaikka leikkasin aika isoja paloja pois. Saman olin jo koekakkuja tehdessä huomannut, ja jo silloin harmitti kalliin massan hukkaan heittäminen. Nyt ketutti vielä enemmän kun nypin pieniä muruja ja kaulin aina uudelleen. Eikä massa kaikesta työstämisestä huolimatta laskeutunut kauniisti, vaan alareuna oli ikävän murtuilevan pönäkkä. Sen paikkasin vihreällä marsipaanireunuksella, mutta harmitti silti. Itse tehty massa sen sijaan... taivaallista työstettävää! Pakko laittaa lähikuva kuinka silkkisen tasainen pinta sillä tuli :) niin, ja maistuikin paremmalta, eli enpä (tässäkään asiassa) kaupan valmisjuttuihin enää koske!

Pinnat on koristeltu kuviomaton kiemuroita candy meltsillä täyttäen. En uskaltanut vapaalla kädellä vetää vaan hankin tuon kauan himoitsemani kuviomaton. Enpä tuota meltsiäkään kyllä enää tilaa, vaan värjään itse valkosuklaan jos tarve tulee. Jähmettyi aivan sairaan nopeasti ja oli hankalaa värjättävää (piti vähän vaalentaa valmissävyä) Pikkukukat ja liljat sokerimassaa, liljojen heteet riisinuudelia. Pinnalla "muutama" suihkaus helmiäisspraytä :)

"Leikitään leikkiä, ötökkää ja hämähäkinseittiä"

2011-05-11T21:56:00.000+03:00

Kummitädin kyläilyn kunniaksi leivottiin taas näitä superhelppoja "3-vuotiaskin osaa" suklaamuffinseja, tiskiä tulee yksi kippo ja yksi haarukka, aikaa menee noin viis minuuttia, eli leikki-ikäisen keskittymiskyvyn verran. Ohje onkin tuolla jo ylhäällä, joten en laita uudestaan. Lasten yksi lempilauluista tällä hetkellä on Pariisin kevään Teippileikki, josta koristeluidea. Eihän perhoset kai virallisesti ötököitä ole, mutta niitä oli valmiina joten niillä mentiin. Toisissa hämähäkinseitti lakukastikkeesta. Ötökät eivät ole just nyt kovin pop, esikoinen kammoaa niitä aivan kuin äitinsäkin. Minä tosin vain amppareita ja paarmoja, jälkikasvu näköjään kaikkia "kärpäsiä"...

Mansikkamangoröyhelö

2011-05-05T09:55:00.000+03:00

Tänä vuonna omia synttäreitä, vappua ja hääpäivää (kätevä juhlasuma) juhlittiin kahdessa osassa. Ensimmäisestä kakusta en kehdannut kuvaa ottaa, kermat vaan lätkin veitsellä päälle ja heitin strösseliä ja Smartieseja pälle. Ei mennyt aikataulutus ihan putkeen nimittäin, munkkien paistaminen veikin luultua kauemmin. Välissä oli vadelmahilloa, lakkahilloa ja vaniljakastike/kermaa. Oli niin hyvää että seuraavalle päivälle piti ottaa pakkasesta pikkukakku jossa valmiina täytteenä oli mango-passiomousse. Välillä tulee tehtyä liikaa täytettä ja niitä sitten on kätevä pakkasesta ottaa hätävaraksi.

Päälle pursottelin uudella isolla röyhelötyllalla (taitaa olla oikealta nimeltään joku lehtitylla) röyhelöä. Olishan tuon käyttöä johonkin ensin voinut opetella ennenkuin kakun päälle. Tai voinut edes tarttumapinnan kermasta levittää pursotusten alle... Mutta kiva tylla, tulee kyllä vakikäyttöön. Päälle otin pakastimesta viimeisen vadelmarasian, mutta paljastuikin kakun päälle laitettaessa viimeiseksi mansikkarasiaksi. Olivat aivan minipieniä, pikkurillinpään kokoisia. Päällä liivatemehuliemi joka kuvassa kiiltää hurjasti. Pari kukkaa varastosta iskin päälle. Ei oikein ota tuo ruusu onnistuakseen, lisää harjoitusta :) Hyvää oli tämäkin, kaik mänt.

Pääsiäisen kiemurakakku

2011-04-25T22:36:00.000+03:00

Tällaisella jämäkakulla päätettiin pääsiäisateria, eli sisällä edellisistä hääkoekakuista ylijääneet mousset ja kermat. Päällä valkosuklaamassa ja reunoilla marsipaania. Saumat huomaamattomasti peitetty napeilla ;)

Päälle ajattelin tehdä sellaiset tyylikkään yksinkertaiset kiehkurat kuin kaikissa blogeissa olen nähnyt. En sit malttanut jättää pariin kiehkuraan, ja ennenkuin huomasinkaan oli kakun pinta täynnä. Mahtui sinne sentään pari kukkaa vielä sekaan. Iso kukka on jokin toistaiseksi tunnistamaton liljan ja orkidean risteymä. Enemmän on aina enemmän :)

Vihreä lilja/ vihreä orkidea -koehääkakut

2011-04-23T20:22:00.000+03:00

Saan kunnian tehdä ihka ensimmäiset hääkakkuni Tommin ja Anskun häihin ensi kuussa. (iiiiiiiikkk....!!) Halusin kokeilla ideoita livenä, ja samalla hääpari sai maistaa muutamia makuja joita oli toivelistalla. Tein kolme pientä kakkua, yhteensä ehkä n.3-4 munan taikina, ja makuja sain siis viisi maistatettavaksi. Lime- ja mangomousset (omat ehdotukseni) päätyivät toiseen kakkuun ja valkosuklaa-passionhedelmä sekä banaanisurvos-lakkamousse toiseen. Pienenä sydämenä tein vielä vadelma-diplomaattikreemitäytteen.

Kakut on päällystetty valkosuklaamassalla, joka on kyllä ihanaa työstettävää. Itse en valkosuklaasta niin hirmuisesti välitä, mutta tässä oli maku melko mieto, ei liian äklömakea. Mutta väkisinhän nuo kaulittavat kuorrutteet makeita ovat kaikki. Ensimmäinen päällystettävä kakku ei mennyt ihan putkeen, sillä jätin massan turhan paksuksi eikä alareunaa saanut rypyttömäksi millään, meinasi murtua massa. Tuohon toiseen alla tulevaan kakkuun onneksi meni mainiosti. On jotenkin jämäkämpää kuin marsipaanit sun muut, ei tule heti sellaista pelkoa että sulaa kakun päälle. Tähän ensimmäiseen kakkuun yritin pensselillä ja laimennetuilla pastaväreillä piirreskellä köynnöksiä ja koukeroita vaalean vihreällä sekä mustalla. Köynnösten seassa pieniä sokerimassakukkasia. Liljat päällä myös sokerimassaa.

Tässä minisydänvuuassa paistettu minikakkunen. Tähän ensin kokeilin tuota maalaamista, mutta ei oikein ottanut väri kiinni ja levisi ikävästi. Kevyt tomusokerointi isommissa kakuissa onneksi korjasi asian.

Kolmanteen kakkuun väsäsin orkidean fantasiasukulaisia... Kaverit eivät olleetkaan täysin kuivat, eilen illalla kun vasta tein, ja nehän hajosivat kun nostin kakun päälle. Orkideamuotti olis ehkä hyvä hankinta, nää kun eivät ihan oikeaoppisia tosiaan ole :)

Koristeluun koetin tehdä samaa köynnösideaa, mutta pursottamalla. Musta on lakutahnaa ja vihreä ensi kertaa kokeilemaani candy melts:iä. Väri tosin turhan tumma, joten tarvitsee vaalentaa jos tuohon päädytään. Jännitti ihan pirusti se pursottaminen ja käsi tärisi niin ettei tuosta tullut oikein sellainen kuin hain. Tunnelma on enemmänkin ugrilais-slaavilainen perinnehuivi kuin graafinen pelkistetty tyylikkyys :) Kaikki kakut spreijattu helmiäisellä.

Räjähtänyt tulivuori jolta dinosaurukset ovat paenneet

2011-03-26T20:59:00.000+02:00

Tämä on herra Nirson ensimmäinen kakku, esikoinen oli tiukkana että isin pitää tehdä hänen nimpparikakkunsa, ja siinä tulee olla päärynää ja viinirypäleitä ja kermaa, ja dinosaurus ja tulivuori. Tässä taiteilijan näkemys asiakkaan toiveista :) Eli tulivuori (Brunbergin suukko) on purkautunut ja levittänyt tuhkaa koko saaren päälle, ja laava (mansikkahillo) purkautuu kohti merta. Dinosaurukset ovat joutuneet pakenemaan viereiselle mokkapala-saarelle. Sisällä mansikkaa, banaania ja kermaa, tietysti. Ja onhan se aivan paras makuyhdistelmä. Ihan tässä jo rupesi odottamaan kesää ja tuoreita mansikoita :) Nirso siis teki kakun aivan alusta alkaen itse, pohjan ja kaikki. Vähän mä oon ylpee :)

Salama-kakku

2011-03-26T20:51:00.000+02:00

Kuopuksen toisille synttäreille oli sitten ihan pakko saada "samala", ja muumikakun piirtämisestä innostuneena päätin kokeilla maalaamista. Eikä mitään ennakkovalmisteluja tietenkään voi tehdä, vaan märälle sokerimassalevylle pastaväreillä, levy kakun pinnalle, pursotukset ja kakku tarjolle... Voishan sitä joskus stressiään helpottaa ja tehdä ennakkoon. On kyllä niin paljon helpompaa ja nopeampaa kuin marsipaaniukkeleiden väsääminen että taidan lasten toiveiden rajoissa siirtyä tähän levymaalaustyyliin. Ei ole sukulaisillakaan sitten niin paljoa marsipaania noukittavana lautasen reunalle :)

Nyt löysin jo oikean tyllan, mutta taitaa vaan olla aivan liian pieni hakemaani tarkoitukseen. Ehkä sitä on "pakko" vielä hiukan täydentää kakkutarvikevarastoja :) Nyt nuo päällispursotukset jo olivat suht ok. Sisällä banoffee-tyyppinen ratkaisu, mutta aiiiiiiivan törkeän makea ainakin tämä toteutus, päätä alkoi särkeä palan syötyäni! Tuskin tulee uudelleen kokeiltua.

Nasu ja Puh -kakku

2011-03-26T20:40:00.000+02:00

Taas sarjassamme superpursotukset, ja jälleen valitsin vahingossa saman väärän tyllan kuin edellisessä muumikakussakin. Virheistä ei näköjään ole pakko oppia... Tämä kakku tuli kuopuksen 2v synttäreille, ja kakun aihetoive vaihtui niin monta kertaa päivässä että annoin periksi ja arvoin Nalle Puhin. Välissä taisi olla ööööö lime ja suklaa? Tai jotain muuta, ei voi muistaa. Koristeet marsipaania ja kick-patukkaa. Jälkimmäistä pitäisi saada jostain valmiiksi kuorittuna kilotavarana, pikkupatukat vähän turhan hankalia jos pitäisi joku isompi musta homma väkertää.

Suihkin kakun päälle vähän helmiäistä ja nomparelleja, että Nasun ja Puhin ja mehiläisten synttäribileet olisivat hieman juhlavammat. Puhin silmät olivat kyllä ihan mahdottomat tehdä, on se niin piraattiversion näköinen kuin vain olla voi... Pahaa teki katsoa kun poitsut vetivät nuo nyrkkiensä kokoiset hahmot parilla haukkaisulla. Ei niille kakku kyllä enää paljon maistunut noiden jälkeen :)

Muumikakku

2011-03-26T20:27:00.000+02:00

Vähän jäänyt tämä bloggailu, muutamasta loppuvuoden kakusta ei tullut edes kuvia otettua. Kuopuksen nimppareita juhlittiin tammikuun lopulla, sairastelujen lomassa. Kokeilin ekaa kertaa piirtämistä sokerimassalle kun ei oikein inspiroinut marsipaaniväkertäminen. Muumi oli toiveena. Ei vaan tullut mieleen jättää reunoille saumavaraa pursotuksille, joten hieman jäi kuva peittoon. Ensi kerralla taas viisaampi. Välissä päärynä ja suklaa muistaakseni. Pursotukset on kaikissa kakuissa ihan rutussa. Olen nyt ihan tarkoituksella tehnyt kermareunaisia kakkuja että saisi edes jonkinlaista näppituntumaa tuohon, mutta aina vaan ovat tuollaiset parkinson-pursotukset, käsi väpättäen tehty. Ja liian pienillä tyllilla ehkä yritän, ja liian pienellä kermamäärällä, niin että päällispursotuksista jää pari kiekuraa vajaiksi ja löysiksi.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

2010-12-10T15:49:00.000+02:00

Meillä on jo joulu, kuusi on koristeltu jo heti kuun alussa ja viimein saimme piparitalonkin valmiiksi. Nyt vielä odotetaan koska tonttu käy taloksi ja tekee vähän lumitöitä. Nyt äiti lähtee paketoimaan lahjoja kuusen alle kun lapset ovat hetken poissa. Tonttu näet vähän helpottaa aaton kuormaa kun muutenkin täälläpäin hiippailee tarkistusretkillään. Ei pukin tarvitse kaikkia sitten kerralla raahata. Niin ne kasvatuspäätökset karisee kun lapsia tulee :) Ei meille sentään pukkia tule, tällaista pienimuotoista huijausta vaan. Ja sekin esitetään vain mahdollisuuksina ja vaihtoehtoina: "Jaa-a, oliskohan tonttu käynyt tuomassa paketteja vai mitä luulet?" Joulun taikaa kaikille, lämpöä, iloa ja valoa!

Jouluista aikaa

2010-12-10T15:37:00.002+02:00

Pipareita ollaan leivottu jo kolme satsia, pojat ovat parhaillaan mummilassa taas leipomassa ja tarkoitus olisi viikonloppuna vielä yksi satsi tehdä sillä piparipurkki kolisee tyhjyyttään. Vaikka muuten olenkin lähes ärsyttävyyteen asti aina kokeilemassa kaikkea uutta ja ihmellistä, on joulu sellainen "pyhä" johon kaiken maailman modernit hössötykset eivät vain omasta mielestäni kuulu. Eli meillähän on samat ruuat samoista tarjoiluastioista jos minulla on asiaan vaikutusvaltaa. Piparitaikinan kanssa olen yhtä fundamentalistinen, Paraisten piparit alla olevalla ohjeella on meidän suvussa tehty aina, tai ainakin jo neljässä polvessa. Silloin tällöin voin kokeilla uutta reseptiä, sillä pipareita kuluu sen verran että näitä oikeitakin ehtii joka joulu saada mielin määrin. Eivätkä ne vain ole samoja. Keitettävistä taikinoista en perusta, pipareista tulee liian pulleita ja kovia. Ja kaupan taikinoista en ehkä sano mitään. On muuten kai ensimmäinen kerta kun koristelin piparin! Poikien puiston joulumyyjäisiin tein näitä myyntiin ja ajattelin että olisivat vetävämpiä jos on vähän väriä. Mutta eihän pikeeri näihin pipareihin varsinaisesti kuulu, ei ne kaipaa kuin mukin glögiä kaverikseen :)

Paraisten piparkakut

3/4dl siirappia

1tl kanelia

1tl neilikkaa

2tl pomeranssinkuorta

kiehautetaan

250g voita

2,1/4dl sokeria

1 kananmuna

vaahdotetaan

400gr erikoisvehnäjauhoja

2tl soodaa

lisätään vähitellen maustesiirapin kanssa voi-sokerivaahtoon.

Annetaan levätä yön yli, kaulitaan ohuen ohueksi, paistetaan 190asteessa 8-10min.

Säilytetään jäähtyneinä ilmatiiviisä rasiassa. Itse olen huomannut että pipareista tulee vielä rapeampia, jos mahdollista, mikäli paistamisvuoraan odottavia uunipeltejä säilyttää viileässä. Meillä kun ulkoeteinen on n. nolla-asteinen niin sinne on helppo nostella. Piparit ovat hauraita ja rapeita, juuri sellaisia kuin pitääkin ;)

Tässä vielä tällaisia marsipaanikavereita joita tein myös puiston myyjäisiin, saaristolaislimppujen, kahvikakkujen sekä chutneyn ohella. Nämähän on ihan suoraan Mansikkamäen Ebeltä matkittuja, helpompi näitä harjoitella kun on joku malli. Ehkä tästä sen verran kohta rohkaistuu että tekee jotain omaakin!

Ihmeellistäkin ihmeellisempi suklaakakku

2010-12-10T15:09:00.001+02:00

Tämä suklaakakku on mainio esimerkki huonosta reseptinhahmotuskyvystäni. Tämä oli yhdessä leipomiskirjassani jollain erinomaisella nimellä, ja tosi hyvän näköisenä, ja päätin leipoa kun oli vieraskin tulossa. Vasta kun olin tehnyt kakut (tein 3 pientä) tajusin että tämähän on mokkapalojen ohje! :) Eipä se haitannut, hyviähän mokkapalat on, mutta sitä kun kuvitteli tekevänsä jotain hienompaa.

Tuo tuttifrutti-crush on tässä kyllä niin ihanaa, ja oikeastaan ainoa jossa sitä olen onnistuneesti käyttänyt. Täytteisiin kun se sulaa olemattomiin.

Isopappan nimpparikakku

2010-12-10T14:59:00.000+02:00

Hih, tämä kakku on taas näitä :) Maun puolesta oli mainiota, mansikkahilloa ja kermavaahtoa, toiveesta. Ei silti että tuon edellisen Make-kakun jälkeen olisin mitään muuta edes uskaltanut yrittää... Mutta tuo koristelu XD Tarkoitushan oli laittaa mansikkakerma kakun VÄLIIN ja koristepursoitukset sitten valkoisella. Oli melkoinen kiire vaan, töitä, jne, ja ajattelemattomuuttani laitoinkin valkoisen kerman kakun väliin. Aikaa ei ollut käydä ostamassa lisää, oltiin jo muutenkin juhlista myöhässä, joten pinkeillä koristeluilla 85v-miehen kakussa sitten mentiin! Onneksi oli ihan lähisukua vaan nimpparikahvilla, ei tarvinnut vieraille selitellä.

Kaapissa oli pari sinistä kukkaa valmiina, ne lätkäisin tuohon viemään huomiota pinkistä röyhelöstä :)

3-vuotiaan autokakut

2010-12-10T14:48:00.000+02:00

Jos kurpitsakakku oli hetken mielijohde ja onnistui, niin toisessa ääripäässä on sitten kakkuhullun esikoisen 3-vuotiskakut joita oltiin yhdessä suunniteltu noin vuosi. Vieläkin melkein itkettää miten pilalle ne menivät, ja kuinka tärkeä juttu ne poitsulle olivat. Pojan mieli muuttui niin monta kertaa kakkutoiveen suhteen, että varsinaista tekoaikaa ei hirveästi jäänyt. Make-rekka oli kuitenkin useimmiten listalla, joten sen olin päättänyt tehdä. Koska juhlia oli kahdet sain toisenkin toiveen toteutettua, ja siihen sitten valikoitui Salama, vaikkakin Muumit, Puuha Pete ja lähes kaikki muutkin lastenohjelmahahmot olisi tietysti myös ollut kiva saada syödä. Poika on kova marsipaanifani; nähtiin kerran liikenteessä Sallisen kuljetusauto ja takapenkiltä kuului "Marsipaanirekka!!!" Niinpä toiveena oli että kakku olisi ollut kokonaan pelkkää marsipaania... (yököttää vieläkin pelkkä ajatuskin)

Sisällä mansikaa ja banaania, taas... Isi korruptoinut pikkumiehen jo tässä asiassa :) Reunoilla vispiä ja lakumattoa, pinnalla digestivemurua. Marsipaanikoristeet sai päivänsankari pikkuveljensä kanssa syödä, eikä meidän muiden tarvinnut tavaraa maistaa, kaikki voittivat :)

Tein myös pikkuriikkisen voileipäkakun, elämäni toisen. Tuo on Sheriffi siitä Autot-leffasta väijyksissä valepuvussa. Onneksi on lapsilla hyvä mielikuvitus niin ei tarvitse äitin niin kovasti yrittää :D Sisällöstä ei mitään muistikuvaa, ehkä maksapasteija/kermaviili/tuorejuusto-tyyppinen ratkaisu.

Tämä "Make-rekka" on pääsyy siihen etten ole omaa blogia edes vilkaissut yli kuukauteen, sillä en ole edes halunnut ajatella tätä. Nyt on aika sen verran parantanut haavat että voin jo katsoa kuvaa. Kakku siis oli grande fiasko kaikilla mahdollisilla tavoilla, niin rakenteen kuin maunkin puolesta. Kaapissa oli lojunut vaniljamousseainespussi jonkin aikaa ja päätin sitä kokeilla, ensimmäistä kertaa. Edellisenä iltana jo tein, eikä se hyvältä kyllä maistunut, teollisen esanssiselta, mutta banskua kun muussasi sekaan niin oli suht ok. Vaikutti jämäkältä tavaralta ja kun ohjeessa vielä kehotettiin jääkaapissa jähmetyttää niin ajattelin rakenteen olevan ok. Toiseen väliin tein mansikkamoussen joka oli normaali, hyvää takuutavaraa omista pakastemansikoista, kermasta, rahkasta ja liivatteesta. Leipävuokaan kokosin yön yli tekeytymään, ja aamupäivällä kun piti se päällystää kävin kyllä koko kirosanakokoelmani läpi. Vanilja-banaanimousse oli muuttunut kuvottavan harmaaksi liejuksi. Kaapisin sitä pois minkä sain, mutta kakkupalat olivat niin liukkaat liemestä että kakun kokoaminen ja muotoilu oli mahdotonta. Paniikissa en osannut ajatella järkevästi, vaan sitkeästi yritin pikkukaverin haavetta Make-kakusta toteuttaa. Kun poika näki tekeleläjän pääsi häneltäkin itku :( Eikä tuo siis ollut edes hyvää, sehän usein pelastaa ulkonäöllisesti vähemmän onnistuneen kakun. No, oli ensimmäinen ja viimeinen kaupan mousse johon kosken!

Halloween-kakku

2010-12-10T14:08:00.000+02:00

Ollut tämä blogihiljaisuus pidempi kuin muistinkaan. Aina tuntuu olevan tärkeämpää tekemistä kuin päivittely, ja kyllä tämä ihan on oikeastaan unohtunutkin. Ihanaa että täällä on kuitenkin käyty kommentoimassa ja kurkkimassa :)

Tällaisen kakun tein halloween-bileisiin, ja oli kyllä niin viime hetken inspiraatio ettei mitään rajaa. Mutta joskus nämä pika-kakut onnistuvat parhaiten. Sisällä caipirinhamousse ja muistaakseni lakritsimousse, pinta marsipaania, kuokkimaan tulevat ötökät kick-patukoista näprättyjä, kanta chockolate silk-kuorrutetta.

Kurpitsalyhty

2010-10-30T00:01:00.000+03:00

Hurjaa Halloweeniä, kammottavaa kekriä, kihelmöivää kuolleitten päivää, piinaavaa pyhäinpäivää! Ja jos ei muu kauhistuta niin kauhistele sitten vaikka amerikkalaista kulttuuri-imperialismia joka kieroine kaupallisine lonkeroineen tunkeutuu ja pilaa aidon, herkän ja neitseellisen kulttuurimme. Se, jos mikä, on kai sentään pelottavaa ;)
Tämä oli ensimmäinen kerta kun kaiversin kurpitsan, ja oli kyllä niin paljon helpompaa ja nopeampaa kuin kuvittelin. Tästä tulkoon perinne, tosin ensi vuonna itse kasvatetuin kurpitsoin. Siemenet syksyn kolmesta kurpitsasta on jo otettu talteen ja perunat, porkkanat ja vadelmat väistykööt kasvimaalta, kurpitsa vaatii elintilaa! Metallisella jääteökauhalla kaiverrushomma soljui kuin vesi hanhen selästä vaan. Tussilla hiukan hahmottelin reikien paikkoja ja terävällä veitsellä pistelin menemään. On olevinaan se Jack Skellington siitä Burtonin leffasta... Kurpitsa vaan oli jättimäisen suuri, (Prismassa kun kaikki olivat saman hintaisia, joten pakkohan se ahneen oli ottaa se valtavin jonka hädin tuskin jaksoi kärryyn nostaa.) joten nyt jääkaapissa odottaa siinä parisenkymmentä litraa kurpitsaa jolle keksiä käyttöä. Taidanpa keittää kurpitsa-appelsiinimarmeladiksi. Sitä sitten loppuelämä paahtoleivälle!

Ristiäiskakut pojalle - Sebastianin haikara ja nalle liljoilla

2010-10-10T22:09:00.000+03:00

Sebastian-vauvan ensimmäiseen juhlaan sain kunnian tehdä kakut. Serkkunsa Sisun sininen liljakakku oli ajatuksena, mutta kokonaan kermasta. Pelotti melkoisesti miten pahasti koristeet sulavat siihen päälle, joten vein kakut itse juhlapaikalle ja laitoin koristeet päälle vasta hetki ennen juhlan alkua. Alle laitoin valkosuklaaraastetta, joissain muissa blogeissa olen nähnyt tällaisen kosteuseristeen. Haikara on sokerimassaa, muut koristeet sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta. En pelkästä marsipaanista saa kyllä mitään tehtyä, lissahtaa vaikka olisi kuinka monta aikaa kuivunut. (Alemmassa kuvassa yksi lilja pelkkää marsipaania ja sen kyllä erottaa.)

Kakuissa yhteensä 10 munan pohjat (5+5), kostutus jaffalla. Kakuissa samat täytteet, mansikkamousse sekä omena-ananasmousse. Yhteensä 5dl flora vispiä, 4dl rahkaa, 7 liivatetta(nyt meni hiukan liikaa, mutta pelkäsin että muuten alkaa "elää" automatkalla), vaniljakreemijauhetta pari ruokalusikallista. Jaettu puoliksi ja toiseen puoleen rasiallinen pakastemansikkamurskaa (4dl?) ja toiseen omenasosetta johon sekoitettu purkki ananasmurskaa sekä jonkin verran ruokotomusokeria koska omput oli aika happamia. Muuten en tykkää lisäillä sokereita täytteisiin koska yleensä on joku massapinta joka tuo ihan tarpeeksi makeutta. Tässä en tehdessä ajatellut että tulee vaan kermapinta, joten toivottavasti ei ollut liian raikas :)

Pursotukset flora vispiä + rahkaa + vaniljakreemijauhetta. Jäi harmittamaan kun pari pursotusta meni ihan plaah kun pursotuspussissa oli joitain ihme ilmataskuja ja pursottaessa sitten prötsähteli ympäriinsä :( Mutta vispi toimi, jee! Nallen naama meni vähän oudoksi, näyttää hieman turpaansa saaneelta. Mutta ekaks marsipaaninalleksi olen ihan tyytyväinen.

Banaani-suklaa muffinssi

2010-10-10T21:22:00.000+03:00

Tuli eilen kesken kompostinsiirtämisen suunnaton hinku suklaamuffareita joten kumpparit jalassa taikinaa sekoittelemaan :) Tällä kertaa painelin vuokiin muutamia banaaniviipaleita ja tuli kyllä niiiiin ihania. Mitenköhän en ole ennen tätä keksinyt. Ihanan kostean meheviä. Ja bansku ja suklaa on muutenkin mahtava yhdistelmä. Kesällä grillattiin jälkkäriks, eli folioon bansku johon painellaan suklaanmurusia. Jätskin kanssa superherkkua. Tässä tuo makuhdistelmä siis muffinsissa. Tälle "ohjeelle" myönnetään KakkuKakku-blogin hyväksyntähylje! (Seal of approval, ehe ehe, he...) Täytyy myöntää että halusin myös jotain herkkua laitettavaksi uudelle ihanan syksyiselle Sienan valot-lautaselle :)

Isin lehmäkakku

2010-10-10T21:06:00.000+03:00

Herra Nirso toivoi alunperin synttärikakukseen Skeletorin linnaa, mutta koska kakkuun sai tulla vain banaania, mansikkaa ja kermavaahtoa (ei värjättyä) niin koita siinä sitten jotain monimutkaista tornihässääkkää koota. Onneksi lehmä kelpasi :) Makuhan näissä tärkein, ja on kyllä omasta mielestänikin niin maailman parasta kakkua tuo perus kermis. Suutarin lapsien kakut tehdään kun vieraat jo kopistelee portailla, joten on vähän "erilainen" tämä lehmä :D Spagettityllaa kokeilin lautaselle ettei olis niin paljas, ja siksi että unohdin suojata lautasen ja meni ihan suttuiseksi...

Kakut olivat poitsujen lahja isille, eli yhdessä tehtiin koristeita yhtenä askarteluhetkenä. On kyllä niin kätevää, saa itse tehdä "tilaustöitä" eikä tarvitse pelätä että syövät mahansa täyteen muovailuvahaa. Nuorempi ei montaa koristetta saanut aikaan, söi kaiken massan mitä sille antoi. Ylemmässä kuvassa on esikoisen muovailemat kirjaimet "ISI". (Hei, se on alle 3v, eipäs arvostella :) ) Esikoinen RAKASTAA (omien sanojensa mukaan) marsipaania ja toivoo marraskuisen synttärikakkunsa olevan kokonaan marsipaania...

Ja tässä toisessa isin synttärikakussa siis on kanto ja kaksi sientä... (joo joo, on se, usko vaan) Nuo silikonimuotit on kyllä upeita, nuo päivänkakkarat ovat 1,5vuotiaan tekemiä!! Itse myös ovat ne tietysti kakun päälle asetelleet. Itse yritin suklaarouheesta tehdä "kaarnaa" reunoille ja vuosirenkaita päälle. Eipä ole yhtä helppoa kuin massasta muotoilu ei :)

"Tieteellisesti" maailman parhaiksi julistetut suklaakeksit

2010-09-25T19:43:00.000+03:00

Reseptin näihin kunnon jenkkityylisiin PEHMEISIIN chocolate chip cookieseihin sain pikkuveljeni kautta joka nämä kehui maasta taivaaseen. Jos pidät kovista kekseistä niin kaipa näitä voisi koettaa paistaa kuoliaaksi, itselle se "chewiness" on tämän tyyppisten keksien juju. Ja ovathan nämä hyviä, hra Nirsonkin mielestä :) Resepti on koko seitsemän sivun seikkaperäisyydessään luettavissa täältä. David Lebovitz siis herran nimi joka reseptin kehittänyt. Täytyy kyllä tehdä niitä "omia" CCC:seja ja oikein verrata. Muutenkin noita "maailman parhaita" reseptejä taitaa olla naurettavat määrät. Olisi hauska joskus itsekin kokeilla niistä kuuluisimmat leipoa läpi :)

Ainekset:

350 g jauhoja
3/4 tl soodaa
1/8 tl suolaa
225 g huoneenlämpöistä suolatonta voita (käytin kyllä vaan vähäsuolaista)
215 g fariinisokeria
150 g sokeria
1 tl vaniljauutetta
2 huoneenlämpöistä isoa kananmunaa
225 g paahdettuja, hienonnettuja pähkinöitä (käytin pekaanipähinöitä)
400 g (eli aivan tolkuttomasti!!!) tummaa "bitter-sweet" suklaata
merisuolaa päälle ripoteltavaksi

Paahda ja hienonna pähkinät (jos haluat pikantin palaneen käryn pähkinöihin niin jätä paahtamisvaihe kolmevuotiaan tehtäväksi..) ja pilko suklaa.

Vaahdota voi, sokerit ja vaniljauute, lisää munat yksi kerrallaan reippaasti vatkaten, jonka jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet käännellään joukkoon. Lopuksi pähkinä- ja suklaarouheet lisätään massaan.

Ohjeessa massasta käsketään muotoilla neljä 24cm pitkää patukkaa jotka kääritään elmukelmuun, mutta koska taikina on todella pehmeää niin koin helpoimmaksi lusikoida sen neljään litran kertakäyttöpakastepussiin ja puristella ja rullata sen siten patukaksi.

Sitten tulee ohjeen ehdottomasti vaikein osuus: jätä jääkaappiin vähintään vuorokaudeksi!! Oikeasti, tekee ihmeitä taikinalle. Jotain elintarvikekemiaan liittyvää taikaa jauhojen ja kosteuden imeytymisestä ja muusta tapahtuu. Patukallisesta tulee pellillinen, joten loput voi vaikka pakastaa superhelpoksi vierasvaraksi. Vartissa upeita uunilämpimiä suklaakeksejä, uuuu.

Lämmitä uuni 175asteeseen ja leikkaa pötköstä n.2cm viipaleita. Eli 12 osaan. Pellitä, ripottele pari hiukkasta merisuolaa päälle (ite laitoin suolakukkasia, yllättäen hra Nirso piti enemmän suolattomista, mä kyllä suolallisista, kiva potku!) ja paista n.10 minuuttia. Mun uunilla paras tulos oli 11minuuttia, muuten jäi vähän liiankin "raaoiksi" keskeltä mielestäni. Ja niin järkyttävää kuin tällaista onkaan päästää suustaan, niin mielestäni tuossa oli liikaa suklaata...! Käytin 1/3 Pandan tummaa (49%), 1/3 Dammenbergin tummasuklaanappeja (55%) ja 1/3 Dammenbergin tummasuklaanappeja(72%). Eli vain tuo viimeinenhän on bittersweetiä, muut ovat semisweet suklaata. Tarvinnee joskus raaskia pistää koko 400g kunnon tavaraa ja kokeilla uudestaan. Tätä kirjoittaessa ikävä kyllä muistin että pakkasessa on vielä kaksi noista pötkylöistä ja otin toisen sulamaan... Mitenkäs muuten viettää nuhapäivää sohvalla lasten ollessa mummilassa :)

Kurpitsapiirakka /Pumpkin Pie

2010-09-25T18:33:00.000+03:00

Vihdoin raaskin avata ihanan kurpitsan (ei tuo "puoliksi" sahaaminen mennyt ihan 50/50). Siemenet ja muut totkut pois. Paistoin uunissa leikkauspinta alaspäin 175asteessa reilun tunnin jonka jälkeen kuori kuoriutui parina isona laattana. Hedelmälihan laitoin lävikkökulhoon jääkaappiin yön yli valumaan, ja aika mittavasti nestettä siitä lähtikin. Olis voinut tietty säästää ja käyttää vaikka leipään nesteenä, mut ranneliike viemäriä kohden oli nopeampi kuin ajatus.

Kattokaa nyt tätä väriä, ahh syksy :)

Reseptejä pumpkin paihin on lukematon määrä, mutta muistelin että tuota kondensoitua maitoa siihen ehkä olisi Teksasissa aikoinaan käytetty, joten sellaiseen reseptiin päädyin. Eli:

2 cuppia (n.450-500g) kurpitsamössöä
tölkki kondensoitua maitoa
2 kananmunaa
kivoja mausteita maun mukaan (aika piparkakkuteemalla menin, eli kaneli, inkivääri, neilikka. Joissain ohjeissa olisi ollut myös muskottipähkinä mut en siitä niin välitä.)

Sekoita täytteen aineet, kaada pohjataikinan päälle (itsellä oli ihan kaupan valmis kauramuropakastetaikina) ja paista 175asteessa noin tunti. Tuon piirakan väri on kyllä niin pettymys :( Heti kun sen kondensoidun maidon olin lisännyt hohtavan oransiin kurpitsaan niin massa meni aivan ruskeaksi. Hyvän makuinenhan tämä oli, kermavaahdon kera varsinkin, mutta eri reseptiä kokeilen seuraavaksi, josko saisi oranssin piirakan aikaan.

Sofian 3v Hello Kitty

2010-09-23T16:45:00.000+03:00

Tällaisen Hello Kittyn veimme poikien pikkuserkulle synttärijuhliin mennessämme. 5-6 munan sokerikakkupohja, fantalla kostutettu, toisessa välissä suklaamousse ja toisessa persikkamousse. Päällinen vaahtista ja koristeet sokerimassaa. Taas niin naurettavan kostea meillä keittiössä että vaikka koristeet olivat jo kuivuneet niin kostuivat ja pehmenivät uudelleen. Viiksiin piti siis viime tipassa ujuttaa spagetinpätkät tueksi...

Lähes jokapäiväistä leipomista hiilihydraattihimoon ja kalseuden karkoittamiseen

2010-09-06T21:53:00.000+03:00

Ihanaa amerikkalaista omenapiirakkaa, jossa todella on omenaa muutenkin kuin vain pinnan koristeena! Tätä taitavat monet tällä hetkellä tehdä, ja on mulla ollut listalla jo pitkään, odotellut vain noiden omppujen kypsymistä. Niitä kypsyy vain lähinnä pari päivässä ja poitsut syö ne kaikki jo heti ulkona. Pari omenahyvää on tullut tehtyä mutta tämä oli eka piirakka. Ohje on sly:ltäni saamasta omenaherkkukirjasta joka taustalla.

Nypittävä taikina joka valmiina jääkaapiin jäähtymään. Viilenneenä kauli puolet irtopohjavuuan pohjalle tai syvään piirakkavuokaan:

150g voita
350g vehnäjauhoja
2rkl fariinisokeria
3-4rkl vettä

Täyteaineiden annetaan tekeytyä noin 15min ennenkuin kaadetaan piirakkapohjan päälle:

1,5kg omenia (puolet kirpeitä, puolet makeita. Itse pistin kaikki samasta puusta.)
250g sokeria
2rkl sitruunamehua
kanelia
2rkl vehnäjauhoja (+ itse pistin vielä 2rkl perunajauhoja koska epäilin että omat omput saattaa päästää enemmän nestettä kuin kaupan granny smithit sun muut.)
50g voita nokareina täytteen päälle vuokaan

Uuni 200asteeseen, toinen puoli taikinaa kanneksi johon ilmareiät törkkimällä tai leikkaamalla kuviot, voidellaan maidolla tms, sokeria ja kanelia päälle. (Itse laitoin kandisokeria jota sly:ltäni sain, ja oli hyvää ja nättiä.) Piiraka uuniin, lämpö lasketaan 180asteeseen ja siellä sitten n.1,5h. Jäähdytä niin kauan kuin maltat ja syö jätskin kera. Oli kyllä herkkua kylmänäkin! Kävi ihan nigellat ja joka kerta ohi kulkiessa piti maistaa palanen :) Tämä tulee jäämään pysyvään repertuaariin, vähän tietty tarvii uutta kokeilla (esim rusinoita sekaan, ommmm...). Ja mitenköhän tuon pinnan sais sellaisen nätin kuperaksi, sillä nyt meni ihan kurtulle niiden omenanpalojen muotojen mukaan.

Poitsu tahtos kääretorttua kun mummikin oli tehnyt. "Onko sulla äiti varmasti mansikkahilloa sitten?" kysyi 2,5v sankari. Lupauksesta huolimatta ei ollut mutta taitaa pakastemansikkamurska vielä mennä täydestä tuon ikäiseen. 4 munan kääretorttulevy (joka ei anopin uudesta ohjeesta huolimatta vaan onnistu.) Tulee jotensakin rakeista ja kovaa,ei pehmeän tiivistä kuten anopin tekemänä. No, näitä asioita on kiva harjoitella :) Mansikkamurskan päälle laitoin valmiiksi keitettyä kondensoitua maitoa, eli sellaista kinuskista mönjää, sekä Flora Vispiä, joka tällä kertaa hieman paremmin vaahtoutui. Vierekkäiset purkit kaupan hyllyssä olleet edellisen kanssa joka siis oli paksua tönkköä. Pitäis varmaan jaksaa tehdä joku valitus. Päällä vaahtismassaa jota sattui olemaan kaapissa pienet köntsät. Ei ihan niin namia kuin odotin, varsinkin seuraavana päivänä oli hieman mauton, ei ollenkaan niin äklömakea kuin kinuskilta odotin ;) Tänään en leiponut mitään, huomenna taas on pakko. Jokin kotihellan lämmön ja hiilihydraattien nopean palkitsevuuden kohtalokas yhteys tällä hetkellä pitäisi mut vaikka jatkuvasti leipomassa!

Salama-autokakku

2010-08-25T23:31:00.000+03:00

Tällainen Salama McQueen lähti Rafaelin 2v-synttäreille. Lasken ulkonäön onnistuneeksi koska 2,5v esikoinen tunnisti "salamariiniksi" :D

Sisällä mango-persikkamousse sekä mansikkakermahässäkkä. Ja jälleen kerran flora vispi petti :( Tarvinnee ryhtyä merkin vaihtoon, ei tästä tuu mitään. Eli ei ilmavuutta laisinkaan vaan jämähti välittömästi ranskankermaksi. Pinta ei tällä kertaa ollut vaahtista, vaan sokerimassaa, sillä epäilin että noin punaiseksi värjättäessä olisi pitänyt olla sitä no-taste-red väriä. Käytin mansikkatomusokeria sokerimassan maun peittämiseksi. Koska päällinen oli sokerimassaa oli alle pakko laittaa kreemi. Sokerikreemin siis tein, eli tuplamäärä tomusokeria voihin nähden + ruokalusikallinen nestettä. Pakko oli lämmittää mikrossa että sai leviämään kunnolla. Taidan kokeilla seuraavaksi muulla reseptillä. Kaikki koristeet myös sokerimassaa. Renkaat oli aivan liian pienet koska olin ne tehnyt jo aiemmin. Tai siis oikeastaan kakku oli liian iso.

Taustalla uusi ihana keittokirjateline :)

Villen hallibilekakut / Batman ja Internet

2010-08-16T23:21:00.000+03:00

Huokaus... Sitä käyttää tunti tolkulla aikaa kakun näyttävyyteen muttei viitsi käyttää kahtaa minuuttia ottaakseen kunnon kuvaa kakusta. Tämä kuitenkin oli siis päivänsankarin itse toivoma kakku. Juhlista on jo sen verran monta aikaa että nyt en kyllä ihan muista mitä mahtoi sisällä olla turkinpippurimoussen lisäksi. Taisi olla muuten laksitsimousse :) Eli joku määrä kermaa, rahkaa ja pari liivatetta, sekä kaksi pussia Pandan lacksuu lakritsimönjää (kauppanimi siis, ei mikään itsekeksitty halventava termi :) ) Turkinpipurimousse hiukan pissi, sillä siihen käyttämäni vispikerma oli totaalikuraa. Ei ollut mitään normaalissa valikoimassa olevaa, vaan jonkun pienen meijerin ehkä koe-erä tms. Oi miksi on aina pakko kokeilla uutta! Yön tuossa vaiheessa muut kermat oli loppu joten näillä mentiin. Liivattella sen sai jämäkäksi, mutta aamulla oli loppukin kuohkeus kermasta hävinnyt ja kerros lissahtanut pahasti. Vaahtismassa päällä onneksi oli osan kosteudesta imenyt, ettei kakku sentään uinut, mutta melkoisesti harmitti. Eli siinä siis kerma+rahka+liivateseoksen joukkoon tuli 1,5pss tehosekoittimilla murskaksi pistettyä turkinpippuria, omnomnom...

Päällinen vaahtismassaa. Toinen puoli happamista omenavaahtiksista tehtyä (Apple Sourz tms.), ja vaikka/koska niissä on pieni karkkisisus tuli massasta helpointa ikinä muovailla. Oli ihan ilo vaivata ja kaulia :) Salmiakkivaahtispinta oli toiveena, mutta Repe Sorsan verenpaineennostattajavaahtiksia ei löytynyt yhdestäkään Turun alueen kaupasta, liekö vedetty markkinoilta. Joten perusvaahtiksiin sekoitin sitten turkinpippuritomua. Täysin tasaisesti se ei massaan levittynyt, mutta ajattelin että teollisuushallissa pidettävien konemusiikki(tekno? mitä vaan, jytkettä)bileiden tunnelmaan ehkä pieni rosoisuus sopii. Vaahtismassa kaulittu tähti-silikonialustan päällä ja elintarvikeväreillä maalasin parit tähdet vastakkaisella värillä enemmän näkyviin. Logo päällä on Kick-patukoista muovailtu. Hyvää oli tämäkin, tietty ;)

Tämä kyllä itkettää vieläkin. Hyvää se oli ja kaikki meni, ei siinä mitään, ja ihan tuhotultahan se näytti kun eka pala oli otettu, mutta silti :(

Eli tässä inspiraationa The IT Crowd niminen tv-sarja jonka faneja veljeni kanssa ollaan. Tämä on sisäpiirin vitsi siis kyseisestä sarjasta, eli tämä on Internetti. (Musta laatikko jossa punainen valo päällä.) Toteutus hieman tökki. Kinuskin keittäminen kick-patukoista osoittautui kinkkiseksi puuhaksi vaikka luin idean saatuani että tätä muutkin ovat soveltaneet. Pelkkä pinta olisikin onnistunut tasaisesti, mutta sen valuttamista reunoille en ollut ennen kokeillut. Katastrofi. Nostellessani vadille valunutta kinuskia takaisin kakun päälle tajusin sen mutavyöryn tavoin raapineen maata mukanaan. Kakun pinta siis oli murusista möykkyisen kinuskin peitossa. Loppukinuski menikin sitten pinnan saamiseen syötävän näköiseksi ja reunat jäivät omilleen. Riisipaperille sitten kirjoitin elintarviketussilla ohjelman käyttämällä fontilla pari "Internet" episodiin liittyvää repliikkiä ja lisäsin reunoille. (The Elders of the Internet know who you are. sekä Demagnetized by the Hawk himself.) Riisipaperi ikävä kyllä imi rasvaa kinuskista, joten huokaus tosiaan. Kaiken lisäksi kakku oli liian suuri yhellekään tarjoilualustalleni.

Mutta oli kyllä tosi hyvää, sisällä suklaamousse sekä piparminttumousse. Ajatuksena siis että kakku oli kuin sukulaku ja minttulaku! :) Piparminttua ei mistään yön siinä vaiheessa kun idean sain tietenkään enää olisi saanut, mutta löysin karkkikaapista joulusta jääneitä candy caneseja, eli sellaisia vanhan piian sääriluuntapaisia karkkeja (polka?) joita kuusenkoristeena käytetään. Ja eikun tehosekoitimeen. Lapset eivät heränneet meteliin ihme kyllä :) Jopa herra Nirso, joka ensin yökkäili (tällekin) ajatukselle, myönsi että se oli oikeastaan ihan hyvää ja otti toisenkin palan :) Ja lapset taisivat ottaa kolmannenkin... :D

Villen hallibilekakut / Hazard

2010-08-16T22:39:00.001+03:00

Hallibileisiin, jotka siis olivat myös veljen synttäribileet, oli arviolta tulossa noin 50 henkeä, ja illan kestonkin kannalta päädyin kolmeen kakkuun. Tämä oli niistä viimeisin, mutta kuvanlaatu on tasainen läpi koko illan... :)

Kyseessä caipirinha juustokakku, maidoton sellainen. Tai niin luulin, mutta vasta kakun tehtyäni tajusin että Dominokeksien täyte varmasti on jotain maitohässäkkää. Eipä sillä merkitystä ollut, ei kakkua maidottomana toivottu oltu. Eli kaksi purkkia sitruunatuore"juustoa", kaksi purkkia Sunnuntai vispattavaa valkoista vaahtojuttua, (mitä lie, enpä ole ostamassa toiste. Kesti aivan tolkuttoman kauan vispaantua.) kaksi pussia caipirinha drink mix -jauhoa, n.puoli desiä limemehutiivistettä ja kolme liivatetta. Pohjalla siis perus dominomuru + rasva. Päällä paketti lime jell-o hyytelöä jonka hyydytin omaan kippoonsa ja viskoin epämääräiseksi biohasardiksi kakun päälle.

Kakkua ympäröi valkosuklaa "transferi" jossa lukee "Police line, do not cross." Pesin ja säästin kalvon jolla aiemmin käyttämäni kaupasta ostettu transferi oli, piirsin siihen tummasuklaalla tekstin ja sen jähmetyttyä kaadoin päälle keltaiseksi värjäämääni valkosuklaata. Hyvin toimi, vaikka hiukan teksti sotkeentuikin levittäessäni valkosuklaata jota oli aivan liian vähän.

Koristeet on sokerimassaa joihin pensselillä maalasin varoituskuviot (myrkky, biohasardi, säteily ja laser.) pastavärillä. Taustan sivelin suklaalla etteivät sulaisi hyytelön päälle, ja hyvin toimi.

Tässä vielä kuva boolista jossa siis kuivajäätä :) Sillä ne kakutkin sai pysymään minuakin tyydyttäneessä lämpötilassa yllättävän pitkään.

Villen tähtikakku

2010-08-16T22:07:00.000+03:00

Pikkuveli täytti 30v, miten sellainen voi edes olla mahdollista?!? Tämä kakku oli sukulaiskahvilla, ja tais nuo meidän pikkukaverit syödä suurimman osan :) Ihan perus sokerikakkupohja, välissä monien kehuma valkosuklaakermavaahto. Toisessa välissä sipaisu karhunvatukkahilloa ja toisessa lime curdia. Oli liian äitelää mun mielestä, ja varsinkin kun hellettä oli ihan tarpeeksi niin ei voinut edes perus kermakakkua oikein tehdä vaan päällä oli vaahtismassa, joten makeutta ei puuttunut...

Päälliseen kokeilin tuollaista tähtikuviointimattoa joka oli superalennuksessa ja siten siis saatava ;) Sopi pikkuveljen kakkuun kun on fyysikko ja ollaan oltu avaruusihmisiä lapsesta asti. Vaikeeta oli kyllä sen käyttö, kuviot ei tulleet kovin siististi esiin vaan niistä jäi "varjot". Massa siis liikkui suhteessa alustaan. Kokeilin molemmin päin, eli alusta alla ja päällä ja molempi pahempi. Lopulta en jaksanut enää vaan sai luvan kelvata.

Haasteellinen keli oli kuvata valkoista kakkua, pitäis ehtiä opetella tuosta kamerasta muutakin kuin automaattisäädöt vissiin.

SLY11-heinäkuu

2010-07-21T20:28:00.002+03:00

Ihanan paketin taas sain postista :) Tämän kierroksen teemana oli omena, ja pakettini sisälsi seuraavaa:

Makoisat omena- ja päärynäreseptit -kirja, jossa jokainen ohje on kokeilemisen arvoinen. Tämä on todella mahtava, sillä omenasta ei meidän suvussa tule puute omena-aikaan, ja jokainen uusi resepti on enemmän kuin tervetullut!
Reilun kaupan ruokokidesokeria (paahtovanuukkaan päälle ainakin ajattelin)
kanelia (tätä kuluu meillä tolkuttomasti jahka omenakausi avaa syksyn ja talven leipomiset)
vaniljamousseainekset, aivan uusi tuttavuus, kivaa :)
valkosuklaata
uskollinen ystävä -teetä

Ihanassa kortissa (joka ei näköjään päässyt kuvaan) oli paljastus, eli salaisena leivontaystävänäni on tällä kierroksella ollut Mari Tonttulasta! Kiitos valtaisasti, on ollut todella miellyttävä "tutustua" :) Ja lämpimät kiitokset myös emoille! Varmasti osallistun tähän hupiin taas uudelleenkin, vaikka seuraava kierros nyt väliin jääkin.

Sisustuskutsukakku/ Annan ei-synttärikakku

2010-07-16T22:04:00.005+03:00

Tätä kakkua stressasin hieman, ja helteiden vuoksi sekä plan A että plan B tulivat hylätyiksi. Ei ole 28 astetta keittiössä oikea aika opetella brush embroideryä, eli pitsimäisen kuvion aikaansaamista pikeerillä ja siveltimillä. Viileämmällä sitten. Toinen idea oli tehdä tyynykakku, eli pillow cake, koska sisustuskutsuista oli kyse. Tässäkin sama ongelma, eli kakun leikkely ja muotoilu olisi ollut ehkä kylmäketjun kannalta riski. (Olen hieman hysteerikko tuon kylmäketjun kanssa.)

Eli päädyin tuota suklaatransferia kokeilemaan; tulee kyllä niin helposti näyttävää jälkeä! Esimerkiksi Kakkusankarilla on todella mainiot ohjeet transferin käytölle, täällä. Ja ensi kerralla on taas hieman viisaampi ja antaa suklaan hieman jämähtää kalvon päälle ennenkuin sen kakun reunaan nostaa niin ei kaikki paikat sotkeennu... Saumakohdan peitin tyylikkään huomaamattomasti pienillä kukilla :) Olin yllättynyt kuinka helposti suklaata leikkasi. Oli siis taloussuklaan ja valkoisen leivontamuklaan sekoitusta.

Päällinen on myös uutta tuttavuutta, eli chocolate silk -massaa. Todella helppoa ja pehmeää käsitellä, mielestäni helpompaa kuin vaahtis-, sokeri tai marsipaanimassat, ja hyvän makuistakin vielä, suklaalle maistuu! Kukat sokerimassan ja marsipaanin sekoitusta.

Sisällä kakussa perus sokerikakkupohja joka taas onnistui, jee :) Ei paljon tarvinut munia lämmitellä kyllä. Ensimmäistä kertaa kokeilin paistaa mummilan kiertoilmauunissa pohjat, kolme kerrallaan, ja onnistui. Kotona en ole uuniin koskenutkaan viime aikoina. Täytetoiveena oli persikka- ja mangomousset. Eli valmis mango-passiomoussepussi +maito, tölkki mangoa soseutettuna/ tölkki persikkaa soseutettuna, purkki tuorejuustoa, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, liivatteita 6kpl, 2prk vispiä. (ärr murr, pirun ranskankerma ei meinannut purkista tulla ulos eikä vaahtoon tullut lainkan ilmavuutta, samantien jämähti. Ärsyttää nuo Floran ongelmat kun tietää että ei ole mikään yksittäistapaus vaikka mulle ekaa kertaa sattuikin.) Tuota jäi yli niin että ison kakun yhteen väliin riitäisi. Mutta kun teen näitä aina vähän mitä kaapista sattuu löytymään -periaatteella. Eipä tuo ole niin noko nuukaa, kyllä niille loppumousseille aina jokin loppusijoitus on löytynyt :)

Olen aikas tyytyväinen näihin kukkasiin. Kokeilin ruusuja monellakin eri tapaa ja taisin löytää oman suosikin.

Niin ja tuo teksti on "Ceci n'est pas une fleur." (Tämä ei ole kukka.) Magritte-viitaus siis. Synttärisankari Annan toiveena kun oli jokin tekstinpätkä kakun päälle, (Mikään puutarhaviittaushan ei valitettavasti enää tule kyseeseen, aivan eri mielleyhtymät nykyisin...) ja olin juuri lukenut Magrittesta ja surrealisteista. Kuuluisa Ceci n'est pas une pipe (Tämä ei ole piippu) -maalaus siis, jossa kuva piipusta ja tuo teksti. Vaikka reproduktio olisi kuinka realistinen, se ei silti koskaan voi saavuttaa kaikkia todellisuuden ulottuvuuksia, jokin jää aina uupumaan. Siispä "tämäkään ei ole kukka." Koristelutuubisuklaa ja elintarviketussi riisipaperille ;)

Kolmen suklaan vaniljamuffinsit

2010-07-07T22:09:00.005+03:00

Oli vaan pakko tehdä muffinseja vaikka tuskallinen kuumuus muuten uunin käytön onkin estänyt. Mutta koska oltiin illaksi lähdössä kylään niin eipä tarvinnut kuumuutta kotona kärsiä. Kuiva-aineet olin jo laittanut valmiiseen pussiin kun piti juhannuksena jo tehdä, mutta muuta mählättävää oli jo niin yllin kyllin että silloin jäi. On kyllä sitten maailman helpoin homma, onnistuu jopa 2,5 vuotiaalta kun äiti hieman jeesaa vieressä. Kuiva-aineet pussista kulhoon, märät aineet päälle (käytän aina sunnuntain juoksevaa, superhelppoa kun ees mitään sulattelemisia ei tarvita) ja haarukalla hieman sörkitään taikinan oloiseksi. Tällä kertaa sekaan laitettiin n.125g taikapapuja, eli Kultasuklaan kolmen suklaan nappeja. Ensimmäistä kertaa kokeilussa ja uuuh oli herkkuja, hintansa väärti. (Tai ehkä suklaa aina on.) Sitten 200 asteiseen uuniin n.20-25min, riippuu koosta.

Perus vaniljamuffinsitaikina

4,5dl vehnäjäuhoja
2,5dl sokeria
2,5tl leivinjauhetta
0,5tl suolaa
2tl vaniljasokeria

2dl maitoa
2 munaa
75g/75ml rasvaa

Oli kyllä taas niin kuningasidea mulla, eli kaikki taikina ei mahtunutkaan uuteen, ensimmäistä kertaa käytössä olevaan minimuffinssipeltiin (jonka ostin vaikka piti ostaa uudet kesäkengät. Erinomainen vaihtokauppa :) ) Lopputaikinasta siis 6 normaalikokoista muffaria. Ei sitten pellit mahtuneetkaan uuniin nätisti vierekkäin vaikka näin oletin... Hieman limittäin sentään, osa isoista jäi hieman littaniksi ja vaaleiksi, mutta näitä sattuu :) Isoihin vielä dumlet sisään ja herkkuja olivat! Kuorrutuksen takia nämä oikeastaan tein, sillä piti saada avattu purkki käytettyä ennenkuin meni vanhaksi. Valmista Betty Crockerin vanilla frostingia, omnomnom. Isot muffinsit oli vielä ihan kuumia kun pursotin kräämin päälle, joten levis pisin mäkiä. Oli niin kiire kylään :) TuttiFrutti-crushia koristeena. Se on ihme tavaraa, alkaa näköjään aina sulettuaan maistua pashalle!?

Cupcake-keittiöpyyhe à la Ikea. Sieltä tarttui mukaan muutakin kivaa, mutta saas nähdä tekeekö niillä mitään vai ovatko ihan leluja.

Mansikkakakku Isopappan 85v-kahville

2010-06-29T23:56:00.004+03:00

Miehen pappa pyysi mansikkakermakakkua synttärikahvilleen, ja sellaisen sai. Ja sokerikakkupohjakin onnistui taas vihdoin ja viimein. Kyllä voi pienestä asiasta olla monta päivää onnellinen :) Ongelmana on ilmeisesti ollut liika vatkaaminen. Ongelmat alkoivat kun jouduin ostamaan kaupasta muun merkkisiä munia kuin mihin olen tottunut, koska olin unohtanut luomutuottajalta tilata. Kaupan luomumunat eivät sitten käyttäytyneetkään samalla tavalla, ja kerran epäonnistuttuani joka kerralla vatkasin vielä kauemmin. Nyt jätin vatkaamisen vähemmälle ja tuloksena oli täydellisesti noussut ja kuohkean pehmeä pohja. Oih onnea :) Välissä mansikkahillo, tomusokerilla makeutettu kermavaahto (oikein kuohukermaa) ja tuoreet mansikat. Päällismansikoiden päällä mansikkamehusta tehty kiille. Kuvassa näyttää kuin pullistelisi, mutta kyllä se ihan ok:lta näytti kun pappalle vietiin. Päällispursotuksiin laitoin osan vispiä ja vaniljakreemijauhetta koskan vihaan kuohukerman kanssa pursottamista. Kiehkuroista päällä tuli hiukan oudot kun ekaa kertaa uutta tyllaa kokeilin. Kakun päällehän sitä kokeilla pitää eikä vaikka leivinpaperille... Nyt toivotaan että on pysynyt koossa huomiseen niin pääsee maistamaan. Mies sanoi ihanasti: "Toihan näyttää ihan kaupasta ostetulta!" Otin kohteliaisuutena :)

Synkkää juhannuskakkua

2010-06-29T23:25:00.003+03:00

Aina vaan pakko yrittää jotain uutta, koskaan ei voi tehdä jo hyväksi todettua. Tässä kakussa, joka ihan juhannusseurueen kesken syötiin, on pohjana suklaakakku jossa myös rasvaa mukana. Syynä tähän se että olen viime aikoina pienen kanalan vuosituotannon verran haaskannut aineita yrittämällä sokerikakkupohjaa saada onnistumaan. Kaikki tämän kuun kakut ja vissiin jo viime kuisetkin olen koonnut epäonnistuneista kakkupohjista, kerroksen saanut per pohja. Pohjista on tullut todella rakeiset ja jotensakin kovat, ja ovat menneet todella kuopalle keskeltä. Aineet ja ohje sekä tekotapa ovat täysin samana pysyneet. Niinpä päätin luovuttaa hetkeksi ja tehdä trooppisen suklaakakun! Suklaana kakussa Pandan passiosuklaa (tms) ja väleissä mangomousse mangososeella sekä lime-valkosuklaamousse. Kostukkeena mandariinimehu+malibu... Että ei sit ollut hyvää, ei kantsi kokeilla. Tai söihän tuota, mutta oli liian kuivaa, kakkua olisikin pitänyt kostuttaa todella reippaammin kuin sokerikakkupohjaa. Päällä vaahtislevy jossa suklaakoristelugeelillä piirretty kuva. Lehdet sokerimassaa. Reunoilla kerma koska typerä vaahtismassa loppui kesken. Samoin loppui kerma joten "reunapursotukset" mansikkaa ;)

Juhannuksen toisesta kakusta ei valitettavasti tullut otettua kuvaa, mutta sitä tulee aivan varmasti tehtyä uudestaan joten sitten kuvataan. Laitan ohjeen super-Caipinrinhaan jo valmiiksi talteen.
2prk sitruunatuorejuustoa
n.2-3dl kermaa/vispiä
2pss caipirinha mixiä
0,5-1dl limemehua + pari liivatetta
pohja digestivemurua
päälle 1pkt appelsiini Jell-O hyytelöä + limenkuorisuikeroita.
Eikä siis mitään tomusokereita tai muita makeuttajia! Ei lapsiin tai herra Nirsoon uponnut tämä(kään), mut kaikkia ei voi miellyttää :)

Hello Kitty - ja perhoskakku Amandan 4v synttäreille

2010-06-19T20:08:00.006+03:00

Elämäni ensimmäiset massaruusut, jee! Valkoista sokerimassaa, pinkkiä kimallepulveria. Kyllä noista suunnilleen kukan tunnistaa :) Varsinkin kun ottaa valmistuskellonajan huomioon *haukotus* Jos jotain opin tämän kertaisista kakuista niin sen että etukäteisvalmisteluista ei olisi haittaa. Kaikkea ei ole pakko tehdä edellisenä yönä!
Sankarin äiti esitti vain prinsessa/pinkki toiveen lastenjuhlakakkua varten, mutta mitään ihmeempää linnaa tai muutakaan barbie-kakkua en ehtinyt väsätä. Mutta eikös kaikki prinsessat tykkää perhosista, ruusuista ja ruseteista? Sankarin äitillä kuulemma oli prinsessakoristeet kakun päälle laitettavaksi vielä, perhosniitylle kuljeskelemaan, toivottavasti mahtuivat :) Vaahtismassa piti värjätä pinkiksi, mutta se oli todella yhteistyöhalutonta joten päätin olla ottamatta riskiä koska tuntui ettei se olisi värjäätynyt kovinkaan helposti/tasaisesti. Ihmeellisen kovaa, mutta silti tarttuvaista... Perhoset on sokerimassasta, rusetit pursotettu kreemillä ja väritetty glittergeelillä. Päälle lisäsin kuvan ottamisen jälkeen muuten vielä valkoisella glittergeelillä sokerihelmiä.

Täytteenä mansikkamousse, ja mansikat ihan liemeksi suristettuna. Meillä kun on esikoinen ruvennut yököttelemään kaikenlaisia "roskia" ruuan seassa niin ajattelin että ehkä lastenjuhlien vieraissakin samanlaisia vaivoja löytyy. Elikkäs siis pakastemansikat, kuohu- ja vispikerma, vaniljatuorejuusto, rahka ja tomusokeri, niin ja tällä kertaa reilusti liivatetta ettei käy kuin viimeksi ristiäiskakun kanssa! Kostutus appelsiinimehulla.

Ja sitten tää Hello Kitty :) Olen kaverin ulkonäköön kyllä melko tyytyväinen vaikka toinen silmä menikin hieman liian ylös, kuvista vasta huomasin. Tämän kakun koristeiden teon aikataulua en voi kyllä millään puolustella, kuukausi tolkulla olen tiennyt että tulossa on... Nyt sitten viikset eivät olleetkaan tarpeeksi kuivat vaan napsuivat poikki :( Onhan se näköisensä myös hiukan lyhyemmilläkin viiksillä, mutta silti. Ja olinko tehnyt varaviiksiä? EN! Kirjaimia kyllä senkin edestä, ne kun tiesin herkiksi hajoamaan. Etureunassa siis sankarin nimi samoin funky-kirjaimin kuin perhos/prinsessakakussakin. Hupaisat muotit, kuten jokunen muukin huomannut, ihan pari ärräpäätä tuli surautettua...

Tämä kakku meni siis Amandan sukulaissynttäreille, ja välissä sama mansikkamousse, ja toisessa välissä tuttifruttimousse. Eli kerma, limerahka, vaniljatuorejuustoa, purkki lasten päärynäsosetta, sekä n.desi tuttifrutti crushia. Se on kyllä niin kaunista ja hyvääkin, mutta äsken kun ylijäänyttä täytettä pistin ylijääneiden kakkupalojen kanssa "leivoksiksi" niin kaikki se oli sulanut ja värit jonnekin hävinneet. Ja maku oli jotensakin pashamainen, outoa! Ei pahaa siis, mutta ei niin karkkimaista kuin toivoin.

Ja tässä vielä Kittyn rusetti johon olen aikas tyytyväinen, vaikka se(kin) murtui hieman koristellessa. Kyllä näitä koristeita vissiin kannattaisi tehdä varuilta useampikin! Ja toinenkin vinkki viitonen itselle: vaahtismassapintaa ei mennä enää "hiukan vaan siloittelemaan" sen oltua yön yli kakun päällä!! Kivat jäljet jäi. Toivottavasti päivänsankari piti kakuista ja onnea vielä tätäkin kautta jos täti unohti kertoa :)

SLY11, makuja maailmalta

2010-06-17T21:53:00.003+03:00

Tällaisen paketin postista hain tänään. Tämän kuun teemanahan oli makuja maailmalta, ja salainen leivontaystäväni oli valinnut amerikkalaisen raparperi-appelsiinijuustokakun ohjeen paketin punaiseksi langaksi. Resepti kuulostaa herkulliselta ja päätyy ehdottomasti kokeiltavaksi jahka saan joltakin sukulaiselta kiristettyä hieman lisää raparperiä :)

Paketista siis löytyi: sokeria, appelsiinimehua, keksejä, vanilliinisokeria ja liivatelehtiä, joista siis juustokakun teen mitä pikimmin. Lapsille oli Muumi-tikkarit sekä hurmaava hiekkalelusetti. Kiitos kovasti poikien puolesta ja hyvää juhannusta myös sinulle SLY:ni! :)

Raparperiruukku

2010-06-07T22:05:00.002+03:00

Ihania raparperijuttuja söisi vaikka joka päivä, ja kyllä syönkin, sillä karkkilakko on jatkunut nyt reilun viikon ja jollainhan se sokerivaje on paikattava :) Sain äitiltä lehdestä repäistyn ohjeen joka odottanut inspiraatiota vuosi kausia. Koko nihkeä raparperisato siihen tähän sitten menikin, 480g sain neljästä eri raparperipuskasta kerättyä! Ensi vuodeksi pitää ostaa uusi taimi, noissa on pakko olla jokin vika/tauti kun ovat noin kituliaita. Raparperinhan pitäisi olla ihan rikkaruoho! Vaniljajätski vähän pääsi sulamaan kun otin kuvan vasta kun sain lapsukaiset päiväunille.

Tämä nyt on lähikuva ihan lähikuvan vuoksi, pakko päästä uuden kameran supermakro-ominaisuuksia testailemaan ;) Täytteeseen siis tuli raparperin lisäksi vadelmia pakasterasiallinen, sekä fariinisokeria ja perunajauhoja. Kiva yhdistelmä, aina kun sitä mansikkaa vaan tulee kaveriksi laitettua. Pohjaan tuli osaksi ruisjauhoja, olevinaan siis hieman terveellisempi vaihtoehto. Ja muffinssivuuassa siis paistettu.

Ajattelin ottaa sekalaisista lehtileikkeistä kuvan sitä mukaa kun niitä tulee tehtyä. Eipä tarvitse sitten odottaa sitä maagista hetkeä kun on aikaa ne mapittaa. Vaikka ohjeen muistiin kirjoittaisikin niin kuvien sun muun oheisinfon menetys olisi sääli. Tämähän on jo melkein retro kun on vuodelta 2001... ;)

Tatu ja Patu -kakku

2010-05-31T23:23:00.002+03:00

Joo, eli taas oli suuret suunnitelmat, mutta vähän turhan usein käy samalla tavalla, eli jätän viimeiseen iltaan kaiken. Nyt oli äitin synttärikakusta kyse, ja esikoinen oli jo hyvissä ajoin ilmoittanut että mummi haluaa Tatu ja Patu -kakun. Itse olin ajatellut kukkalaatikkoa, joten yhdistettiin nämä kaksi sitten: Tatu ja Patu jätskiä syömässä hiekkalaatikkoon kaivautuneena kukkapenkin vieressä. Olin kukkia tehdessä täysin unohtanut että marsipaaniruusujen tekoahan tässä piti opetella, ja Euroviisujen lomassa painelin vaan muotilla menemään... Kovin litteäksi siis jäi kukkapenkki. Eikä tuo värisommittelukaan kovin harmonista tai klassista ole :D Mutta Tatuun varsinkin olen suht tyytyväinen, ja poika tunnisti sankarit, joten lasken onnistumiseksi. Hiekkalaatikkoon unohtui tehdä reunat, joten viimehädässä mursin keksejä reunoiksi.
Kakussa on sisällä itsetehty karviaishillo (kirpeää) sekä raparperikreemi (raparperien keitinliemi + vaniljakreemijauhe + vispikerma), ja toisessa välissä ööööö, vadelma + mariannecrush + vispikerma kai. Hävisi ainakin ihan 5-0 karviaishillolle. Päällä ja reunoilla myös sitä raparperikreemiä, ihanaa :) Eli ei ainakaan turhan makea kakku tullut! (Paitsi sitten nuo koristeet tietysti, mutta harvapa niitä kai syö? Paitsi meidän pojat...) Raparperikreemistä piti tehdä vielä ruohikkoa, muttei ollut tarpeeksi jämäkkää tavaraa ja meni ihan plörinäksi koko homma, joten unohdin suosiolla.
Perhosia tein sekä sokerimassasta ihanilla uusilla muoteillani, että saksilla leikkaamalla vohvelipaperista. Aikas jännää tavaraa, ei maistu yhtään miltään! Sen puoleen ihan tervetullut lisä, ei ole sitten niin yltiömakeat koristelut välttämättä jos sitä käyttää osaan koristeista. Perhosten koristelujen kanssa vain kävi oudosti, sillä dr.Oetkerin tuubissa olevat koristelugeelit, joita talvella ei meinannut saada käsivoimin ulos puristettua, valuivat nyt kuumalla kelillä aivan holtittomana liemenä. Eivätkä myöskään kuivuneet vuorokaudessa, blaah. Aina oppii uutta, sen piikkiin tämäkin kakku siis taas :)

Raparperia, vihdoin!

2010-05-25T12:36:00.003+03:00

Raparperi on niin taivaallista! Mutta miksi se kaikkien muiden pihalla rehottaa kuin rikkaruoho ja meillä se on nuutunut pikku sintti! Onneksi tädin pihalta sai jo kunnon varsia, ja täytyy vaan toivoa että joku noista neljästä omalla pihalla olevasta puskasta tänä vuonna antaisi satoa. Yhden suhteen olen varovaisen toiveikas. Raparperipiirakkaa oli pakko tehdä, mutta ohje ei ollut maailman onnistunein, tai siis lopputulos. Ihmeellisen littana ja kumimainen. Täytyy (taas) pyytää tädiltä sen kunnon piirakan ohje ja pitäytyä siinä vaan eikä aina kokeilla jotain uutta. Tämä on Ullan kokoamasta Pipareista Pitsikakkuun -kirjasta, ja pohjaan tuli 250g sulaa rasvaa, 2,5dl sokeria,5,5dl jauhoja, kardemummaa, 1tl leivinjauhetta 250g kermaviiliä, 2 munaa. Ja päälle siis raparperia :) Nyt jälkikäteen ajatellen aika vähän leivinjauhetta kun on kuitenkin noin raskas voinen taikina, vaikka tuosta voi, sokeri, jauho -seoksesta pari desiä otettiinkin päälle ripoteltavaksi ennen muiden aineiden sekoittamista. Tai sitten olin (taas) vaan huolimaton.

Raparpereistä kiehahti tolkuton määrä nestettä, 3dl!! Lisäsin sekaan vaniljakastikejauhepussin ja hieman mansikoita ja yritin sillä täyttää pullia. Kuten kuva kertoo, täyte posahti ilmoille pullan keskeltä tuhkaa ja laavaa sylkien. Mutta hyvältä maistui aamuteen kera pihalla sen jälkeen kun mummi oli hakenut lapset hoitoonsa päiväksi. Vaikka rauhassa kun saa kerrankin syödä niin mikä tahansa maistuu :)

Meinasin muuten lavastaa tähän kuvaan sievän pienen Pentikin mukin, mutta ketä minä huijaan... Meillä teetä juodaan tällaisista 0,5l teollisuussammioista nimittäin :)

Englannintuliaisia

2010-05-25T11:59:00.003+03:00

Ystävä käväisi taas Englannissa ja sain iiiiison kassillisen kaikkea ihanaa!

Tuo sokerimassa (regal ice) on kyllä aivan sikamaisen halpaa siellä, markettitavaraa. Valkoista sekä viiden värin lajitelma oli tilauslistalla. (Laadusta en kyllä vielä tiedä, ei tullut aikanaan koskaan kokeiltua.)
Myöskään Wiltonin pastavärit eivät ole hinnalla pilattuja, 8 purkin setti n.15e!
Toivelistalla oli myös perhosmuotti, ja metallirasiassa niitä onkin montaa eri kokoa, sekä pari kukkaa ja lehteäkin.
Ihkuja muffinssivuokia tuli myös, sekä Nigellankin kehuma Bake-O-Glide leivinpaperi joka kehitetty erityisesti pikeerikoristeiden tekoa silmälläpitäen.
Vaniljauutetta pyysin myös tuomaan, sen käyttöön kun totuin saarella asuessani. Vaniljasokeri on kyllä ihanaa, mutta monissa britti/jenkkiohjeissa kun käsketään nestemäistä uutetta laittaa niin helpompi kun ei tarvitse mitään muunnoksia. Ja onhan tuo siis aivan taivaallista tavaraa!
Betty Crockerin valmista kakunkuorrutetta tuli purkillinen. Siellä maksaa alle 2e, Cittarissa melkein 6e... (Tuo tavara on aika korkealla listallani "asioita joita voisin syödä suoraan purkista") Painaa sen verran ettei sitä sieltä sentään enempiä raahaamaan kannata ryhtyä.
Uutuutena minulle on paketti syötävää ohutta vohvelipaperia. Varmasti sille voisi esim. maalata, jos ei marsipaanit tai muut massat oikein sytytä? Täytyy kokeilla. Iso osa näistä muuten on Dr.Oetkerin, joten voisi kuvitella ettei niiden saaminen joihinkin isoihin marketteihin aivan kohtuuttoman vaikeaa olisi kun muutakin tavaraa ko.firmalta on myynnissä, eli jakelukanava on kunnossa. Voisi varmaan aloittaa lähi-Cittarin kauppiaan painostamisen että ottaisi valikoimiin :) On siellä kaikkea muutakin hassua myynnissä jolla tuskin kovin laaja ostajakunta on!
Sitten oli vielä pari pakettia valmiskoristeita ja sokerina pohjalla pinkit cupcake servetit ja kertakäyttölautaset! Epäilen kyllä etten raaski noita ikinä käyttää :) Mutta varmaan oli siis puolet matkalaukun painosta mulle tavaraa, kiitos valtaisasti vielä :)

Helatorstaiherkuttelua

2010-05-13T21:13:00.002+03:00

Ihanilla muffinseilla voisin korvata tällä hetkellä vaikka jokaisen aterian, eikä lapsetkaan vissiin pahastuisi :) Aamiaismuffinsseja ajattelin viikonloppuna testata. Tänään tein ruuan höysteeksi ensimmäistä kertaa suolaisia muffinsseja. Etualalla olevat pizzamuffinssit eivät olleet mikään suuren suuri menestys meidän aikuisten mielestä, eli ensi kerralla enemmän juustoa :) Lapsiin kyllä upposi. Noihin tuli täysjyvävehnäjauhoja, leivinjauhetta, pizzamaustetta, kananmunaa, piimää, aurajuustomurua, kinkkusuikaleita ja kirsikkatomaattia. (Mitä pakkasesta/jääkaapista siis sattui löytymään) Päälle piti tulla juustoraastetta mutten jaksanut raastaa... Siksi siis aavistuksen liian kuivakka ehkä. Kun tekee vain puolikkaan taikinan niin toiselle puolelle muffinssipeltiä voikin sitten tehdä jälkkäriä :) Eli perus suklaamuffinssitaikina kuten edellisissä minimuffinsseissakin, tällä kertaa vaan laitoin "käpyjä" sisälle (herra Nirsolle jätin pari kävytöntä). Eli kokeilin (kuvassa vasemmalta oikealle) tuorejuustoa, Pandan lakritsimönjää sekä Nutellaa, ja jokainen oli toistaan parempi! Kuten kuvasta näkyy, lapsille onneksi kelpaa äitin kokeilut aina, ei ole "pakko" kaikkia itse syödä :)

Ostoksia

2010-05-11T21:01:00.003+03:00

Kaikkee vähän ihanaa taas tullut hankittua kun oli synttärit ja muutenkin "tarve". Eli posti toi Ullanunelmista pinkkiä kimallejauhetta, kakunsiloittajan, tyllan munkkien täyttöä varten, yhden toisen tyllan sekä keksimuotin. (Kiitos vaan Minna :) ) Tiimarista mukaan tarttui koristeraappa, Wiltonin koristekuviopainosetti sekä ihania minimuffinssivuokia. Kodin ykkösessä on kaikkea taivaallista cupcake-aiheista turhaketta, mutta onneksi tarvitsin tietysti säilytysrasian kaikelle tälle uudelle tarpeistolle, ja kahvinsäilytyspurkinkin olin jo jokin aika sitten rikkonut, joten sellaisenkin tarpeen itselleni perustelin. On kyllä niin söde tölkki että pitäisköhän alkaa juomaan kahvia. Ja nyt huomaan että kuvasta puuttuu myös silikoninen leivonta-alusta jollaisen myös hankin.

Suklaaminimuffinssi

2010-05-11T21:00:00.004+03:00

Aivan tolkuton leipomisvimma yllättänyt. Johtuu varmasti tuosta lokakuuta muistuttavasta säästä että tekee jatkuvasti mieli jotain uunilämpimäistä. Tuollaisia supersuloisia minimuffinssivuokia löysin Tiimarista, kun sinne viimeinkin oli tullut jo kauan odottamiani kakkutarvikkeita. Valikoima vaan oli hieman köyhä, varsinkin kun en ole häitä järjestämässä. Sellaista tilpehöörää olisi ollut enemmänkin.

Muffinssi/cupcake keskustelua seuranneena tuli mieleen kuinka paljon se valmistustapa lopputulokseen vaikuttaakaan. Ajattelin testata Annalta aikoinaan saatua mahtavaa suklaamuffinssiresptiä, jossa käsketään vaahdottaa ensin sokeri ja rasva, ja muutenkin on monivaiheinen ja siksi hieman työläs, joskin palkitseva resepti. Heitin sitten vaan kaikki aineet yhteen kulhoon (voin tilalla käytin juoksevaa rypsivalmistetta) ja hiukan haarukalla sekoittelin (Nigellaa lainatakseni: "a little casual stirring"), ja a vot! Eipä tämä emäntä ainakaan noissa puuhissa sähkövatkaimeen koske, sen verran mainio lopputulos. Tuon viimeisen muffinssin lapsen suusta lähes vein, kun oli "pakko" saada kuva blogiin ;)
Elikkäs:

2dl jauhoa + 1tl leivinjauhetta + hippunen soodaa
1dl sokeria
2rkl kaakaojauhoa
100g tummaa suklaata rouheena

näihin kuiva-aineisiin lisätään

1 kananmuna
1dl piimää
1/2dl juoksevaa kasvirasvaa tai rypsiöljyä

Ja oliskos tuosta tullut 24 minimuffinssia. 200 asteessa keskitasolla 13min. Isompia tietysti sitten kauemmin. Tuo on puolen taikinan ohje, kun en viitsinyt kokonaisella satsilla kokeilla, jos vaikka olisi mennyt ihan pilalle. Vähempikin suklaamäärä riittää, ts. osan voi säästää koristeluun. Kokeilin uutta TuttiFrutti-crushia noiden päällä ja tajuttoman hyvää oli. Että sori nyt vaan Anna että bastardoin sun ohjeesi. Voin korvaukseksi tehdä sulle satsin näitä vaikka :)

Koristellut porkkana-ananasmuffinssit tuorejuustokuorrutuksella

2010-05-09T13:34:00.003+03:00

Tällaisia tein heti SLY:ltäni saamasta Sunnuntain muffinssimixistä. Lisäsin tölkin ananasta antamaan mehevyyttä. Huomasin että pussin takana oli sama vinkki. Great minds jne... ;) Täytyy myöntää että olin hieman epäileväinen niin maun kuin koostumuksenkin suhteen, mutta nämä olivat (ikävä kyllä) parempia kuin yhdetkään itse koskaan tekemäni muffinssit :( Tiedän kyllä jo miksi, olen aina sekoittanut, (jopa vispannut!!) taikinan hengiltä, muttei silti ole kivaa että teollinen puolivalmiste on parempaa kuin itsetehty. Noh, oppia ikä kaikki. Päälle laitoin Sunnuntain sitruunanmakuista tuorejuustontyyppistä kasvirasvavalmistetta (oi mikä sanakukkanen) jota värjäsin puolella tipalla pastaväriä. On kyllä tolkuttoman riittoisaa tavaraa tämä uusi tuttavuus. Ei niin pientä määrää meinaa saada näin suurpiirteinen emäntä otettuakaan purkista etteikö tulisi liikaa. Pikkuporkkanat marsipaania, kukkanen sokerimassaa ja ihan muotilla painettu. Nämä on siis muffinsseja, mutta koristelin ne silti ikäänkuin olisivat kuppikakkuja, hui! ;)

Tein näitä anopille vietäväksi, mutta olin tyystin unohtanut että hän on porkkana-allerginen. Meinasi tulla hupaisa äitienpäiväylläri ensiapureissuineen...Onneksi ei ehtinyt maistaa ennenkuin tuli raaka-aineet puheeksi! Äitienpäiväkakkua en tänä vuonna teekkään, ihan valmiiseen pöytään kun mennäänkin koko suku. Kiva näinkin :)

Ja sitten hieman avautumista: olen periaatteessa hieman cupcake-villityksen vallassa, vaikken jenkkijuttuja muuten niin fanitakkaan. Mutta jokin koko värimaailmassa ja suloisuudessa ja syötävyydessä silti kiehtoo. Verrattuna kakkujen massiivisuuteen cupcaket ovat helpompia ja lähestyttävämpiä ja vähemmän tosikkomaisia, leikkisämpiä. Häiritsevintä niissä ei minusta olekaan ylitsepursuavaisuus, krumeluurit ja pynttääminen, vaan niiden merkitys individualistisen kulttuuri-imperialismin käsikassarana. Ajatelkaapa vaikka jenkkityylistä hääcupcaketornia; missä on symbolisuus, yhdessä jakaminen joka hääkakkuun liitetään? Kaiken kun voi saada juuri sellaisena kuin haluaa, mitään kompromisseja tai myönnytyksiä ei tarvitse tehdä. Sama haikailuni liittyy sähköiseen viestintään, ei synny yhdistäviä kokemuksia kun kaiken halumansa voi suodattaa, ei tarvitse "sietää." Elämänpiirit eriytyvät ja syntyy vain erilaisia alakulttuureja joilla ei ole toisistaan mitään tietoa tai mitään tarttumapintoja. Ja se vähentää ymmärrystä, suvaitsevaisuutta, ja se on mielestäni sekä surullista että vaarallista. Niin, ja ne kaikki syövät erilaisia cupcakeja!!! :D Hyvähän se tietysti on ettei kaikki vain katso Metsoloita ja käy saunassa olutpullo kädessä; en suinkaan haikaile yhteiskuntaa jossa vaihtoehtoja ei olisi, mutta tuntuu että jotain väistämättä myös menetetään kun ei enää murreta yhteistä leipää, edes symbolisesti. Että silleen.

SLY11-paketti

2010-05-07T19:48:00.004+03:00

Jee, eka SLY-pakettini ikinä :) Eilen oli kyllä paras mahdollinen päivä ihanalle yllätykselle, muuten oli melko tylsää, keittiön putkesta pulppus vettä lattialle (onneks huomattiin ajoissa), auton öljynvaihdossa laskuttivat triplahinnan mainostettuun verrattuna ja käytiin katsomassa mahtavan vaikuttava Miesten vuoro -dokumentti ja parkua vollotin alusta loppuun. Mutta tällainen aurinkoisen pirtsakka ja tooooosi kiva paketti sai kyllä hymyn takaisin kasvoille. Eli suurkiitos SLY:lleni!
Paketista (jonka muiden SLY:läisten tapaan revin auki heti postin parkkipaikalla) paljastui:

Sunnuntain porkkanakakku-mix (porkkanakakkua meinasinkin tehdä seuraavaksi, tällä onnistuu helpommin, jee)
muffinssivuokia
mantelirouhetta
sitruunatiivistettä
Marimekon upeita servettejä (olivat lopussa, omilla synttäreillä piti käyttää lasten muumi-servettejä!)
"unelmakääretorttu"pyyhesetti!!!!
sekä Hello Kitty saippuakuplia (ei kuvassa, sillä lapset jo kävivät jaolla ja tuolla viimassa ja vesisateessa niitä jo puhalleltiin, hih)
niin ja itsetehty pirtsakka kortti

Oli todella hyvin koottu paketti, ja hyvin mieleinen. Kaikille tulee ehdottomasti käyttöä, esikoinen olisi heti halunnut ruveta leipomaan mutta nukkumaanmenoaika esti.

Vappuinen tilkkukakku

2010-05-03T20:48:00.006+03:00

Oi voi, taas olen vuotta vanhempi ja tyylitaju ei ainakaan ole klassistumaan päin :D Tarkoituksena oli siis tehdä omaksi syntymäpäiväkakuksi hurmaavan tyylikkään suloinen tilkkukakku, jollaisia ulkomaisilla blogeilla olen jonkin verran nähnyt ja jollaiset ainakin Ewelynillä ja Kyökkipiika Katilla on lähiaikoina olleet esillä. Vaalean ruskeaa, vaalean sinistä ja hailakkaa pinkkiä. Ah :) Mutta sitten... Aina käy samalla tavalla! Sisustuksessakin periaatteessa ihailen tyylikästä skandinaavista niukkuutta tai "shabby chic" valkeutta, mutta oma koti näyttää enemmän basaarilta :) Tuli siis basaarikakku. "Olis tuossa vähän vihreetä, ja keltanen olis jännä siinä, ja sit jos niihin maalais vielä jotain kuvioita, ja pistäis pitsiä, ja sydämiä, ja punoksia, ja..." Napit jätin sitten laittamatta kuitenkin :) Enkä myöskään mitään glitter-hässäköitä laittanut. Päälle piti tulla vielä iso keltainen TAXI-kyltti kaverin taksiluvan kunniaksi, mutta sitten loppui aika kesken. Alunperin ajattelin tehdä tuosta mad hatter/topsy turvy -kakunkin, mutten sitten uskaltanutkaan. Ensi kerralla sitten.
Päällisen tilkut marsipaania (vaaleansiniset sokerimassaa), "ompeleet" on koristelugeeliä. Tilkkujen kiinnittäminen olikin hauskaa, elintarvikevärillä maalatut kohdat kun eivät olleetkaan kuivuneet...Päälimmäisenä marsipaanille maalattu ruusukuvio, koska halusin sellaistakin kokeilla. Pääsi hieman kuivahtamaan joten ei asettunut nätisti reunalta. Ensimmäistä kertaa myös sokerikreemin tekoa kokeilin, ja piti tosi hyvin, ei yhtään olleet värit juosseet tai muutenkaan kakku hajonnut jääkaappiin yön aikana, jee :)

Sisältö oli hiukan silkkoa. Yksikään kolmesta kerroksesta ei ollut kauhesti omaan mieleen. Pitäisi joskus tehdä sellaista mistä varmasti tykkää, mutta aina vaan pakko kokeilla jotain uutta. Kyllä tästä kunnon sokeripäänsäryn sai :) Niin, ja taas oli aivan kohtuuttoman kokoinen kakku! Ensi kerralla siis opettelemme tekemään pienen kakun.

alin kerros: mansikka margarita, eli margarita juomajauheseosta 1/2 pss, purkki kermaa, pakasterasiallinen mansikoita, kaksi liivatetta (varmuudeksi, ettei lysähdä koko torni) ja pikku purkki ranskankermaa. (Jostain olen lukenut että rankankermalisä täytteessä olis ihanaa, mutta ei omaan suuhun kyllä sopinut. Makuja on moneksi, onneksi.) Tätä jäi, tein pikku leivoksia pakkaseen lopusta, omnomnom...
keskikerros: kirsikka-valkosuklaa, kermaa, kirsikkahilloa joitain lusikallisia (n.desi) ja 2/3 levyä Pandan valkosuklaata sulatettuna. Tää oli huippumakeaa, varsinkin kun päällinen oli niin äklöä. Toimisi ehkä rahkalla raikastettuna ja kermakakun sisällä paremmin. Vaikka kyllä tästä joku sokerihiiri tykkäs :)
Ylin kerros oli suht perussettiä, eli kermaa, mustikkahilloa ja vaniljatuorejuustoa.
Kakkupohjat oli sienikakkua jota oli kärvennetty uunissa oikein koko rahalla. Melkein 1,5h... Ei toimi munakello näköjään, jos olin muistanut edes päälle laittaa. Olisi kootessa pitänyt kostuttaa vielä reippaammin, mutten uskaltanut ettei muutu mössöksi.

Tässä vielä ennen tikkaamista. Omalla kameralla ei saa mitään lähikuvia otettua. Jospa joku vieraista olisi saanut jonkun nätin detalji-kuvan? (Edit: Kiitsa Anna kuvista :) )

"Käpy"kakku

2010-04-28T21:16:00.002+03:00

Oli yritettävä uudelleen kermaruusujen pursotusta, ärsytti kun en saanut niitä menemään oikein. Toinen yritelmä on jo hieman ruusumaisempi, ja tuota kaksivärisyyttäkin tuli hieman näkyviin. Että eiköhän se tästä. Kakusta ei sitten muuta kuin että olihan se ihan hyvän makuinen :b Tarkoitus tosiaan oli yrittää tehdä käpykakun näköistä kakkua kultsin nimpparikakuksi, hiukan sisäpiirin vitsinä. Inhoaa siis käpykakkua ja on sitä mieltä että kaikkeen leivontaan ja ruokaan laitan aina "käpyjä", ts. outoja ruoka-aineita. Yritin kaakaotomusokerilla terästetyllä kermalla saada käpyefektiä, mutta tuli vain pökäleen näköinen. (Onneksi ei Cake Wreck esittele amatöörikakkuja...) Niinpä siloitin pinnan, raastoin suklaata päälle ja iskin kermaruusuja pintaan, olkoon sitten vaikka komposti joka reheviä ruusuja kasvattaa :D Sisällä non-käpyä, eli bansku-mansikka-kerma.

Macarons

2010-04-28T21:15:00.002+03:00

"Making macarons requires a great deal of discipline and is a process that is highly dependent on exactitude, technique, and proper equipment. For this reason it is a notoriously difficult recipe to master and a frustrating endeavor for the amateur baker."

Allekirjoitan :D Kannattiko koettaa, kun mitään yllämainituista ominaisuuksista ei ole. No, eivät nuo pahalta maistu. Onnistumista olisi ehkä edesauttanut jos sekä tomusokeri että mantelijauhe eivät olisi loppuneet kesken... Jospa vaikka seuraavalla katsoisi aineet valmiiksi, eikä vasta valkuaiset vatkattuaan toteaisi että jaa, ei muita aineita sitten ollutkaan :) Lime Curdia välissä , sitä kun avattu purkki sattui olemaan.

Aikas ihqdaa tarjotin, eikö? Ostin synttärilahjaksi itselleni, Kodin ykkösestä (?!!) jossa muutakin cupcake-osaston ihanuutta. Jos olis minusta kiinni niin keittiössä ei muuta olisikaan :)

Arkistojen kätköistä

2010-04-23T21:06:00.003+03:00

Hieman harjoitusta vaatii tuo vaahtokarkilla päällystäminen... Tässä eka yritelmä, esikoisen yksivuotiskakku puolentoista vuoden takaa.
Oma synttärikakku näyttää hieman paremmalta.
Ja tässä minikuvassa kuopuksen nimiäiskakut. Olis sitä voinut hermojaan ja energiaansa järkevämpäänkin käyttää kuin kahden pienen kanssa yrittää itse vääntää kakkuja.Etuvasemmalla appelsiinirahkatäytteinen suklaakakku ja oikealla unkarilainen (gluteeniton) suklaakakku (nam...). Takavasemmalla mansikkahyydykekakku ja oikealla peruskermakakku. Koristeluihin ei riittänyt enää panoksia tuossa vaiheessa, ja lämmin päivä teki kuohukermalle tepposet joten kermakakun pursotuksetkin olivat super-tökeröt.

The Mummon synttärikinuskikakku

2010-04-23T21:02:00.003+03:00

Mummo täytti eilen vuosia, ja tällaisen kinuskikakun (elämäni ensimmäisen sellaisen) sain tehdä tarjottavaksi. Kiitos vaan tädille tilauksesta :) Ihan vapaat kädet sain, ja tuumasin tilaisuuden olevan oiva kokeilla kaikkea uutta.

Pohjan tein ensimmäistä kertaa sponge cake -tyylillä. (Sienikakku vissiin) Eli muna-sokerivaahdon sekaan desi kiehuvaa vettä ja vatkataan 10minuuttia. Enpä taida tavalliseen sokerikakkuun enää palata, oli täydellisimmin onnistunut pohja ikinä! Mutta myös jotenkin "isompi". Tein viiden munan pohjan eikä meinannut mahtua tavalliseen irtopohjavuokaan. Myös kakusta tuli valtaisa. Ei ne viiden munan kakut yleensä tollasia?!

Kinuskin keitto ei tainnnut täysin onnistua koska outoa rasvaa nousi pintaan rumiksi läikiksi. On kyllä kuvassa pahempi kuin mitä paljaalla silmällä näytti.

Sisällä variaatiot teemasta, eli ensimmäisessä välissä halvempi ja kotimaisempi versio:
kinuskissan pikakinuski (kiehauta 2dl kermaa+2dl fariinisokeria, jäähdytä kunnolla, vatkaa vaahdoksi), purkki maitorahkaa ja pari desiä pakastepuolukoita. Niin ja pari liivatetta, ihan varmuuden vuoksi :)
Toisessa välissä tuontitavaravariaatio, eli kinuskina kondensoitu maito karamelliksi suljetussa tölkissä keitettynä, (vatkasin kuohkeaksi) lisätty purkki mascarponea sekä pari desiä punaviinimarjoja (koska jonnekin niitä on tuolta pakastimesta saatava käytettyä). Niin ja kaksi liivatetta.
Hämmentävää että valmiissa kakussa kerroksia ei maun tai värin puolesta juurikaan erottanut toisistaan, joten ainakaan tähän tarkoitukseen en kondensoitua maitoa enää käytä.

(Täytteitä tuli valtaisa määrä, ois riitänyt isompaankin kakkuun. Tein minikakun kahvipullaksi isovanhemmille jotka olivat lapsenvahtina. Pohjana käytin 1/2pakettia savoiardikeksejä joita (jeeee) saa nyt meidänkin Prismasta.)

Reunoille kokeilin laskospursotuksia, mutta ovat todella valtavia kermasyöppöjä ja paisuttivat kakun valtavaksi ja lautasella kakku/kerma -suhde ei ollut tasapainoinen. Että jotain muuta ensi kerralla :) Pursotukset flora vispiä+vaniljakreemijauhetta.

Oli ihan pakko kokeilla kermaruusujen pursottamista, koska ei tiedä milloin olisi seuraava sopiva klassinen kakku johon niitä laittaa. Alku oli hankalaa, mutta kyllä se siitä. Illalla vielä loput kermat pursottelin ruusuiksi ja laitoin pakkaseen. Niistä tuli jo hieman ylväämpiä. Nämä ovat vähän tällaisia sateen hakkaamia :)

Ristiäiskakut pojalle

2010-04-23T20:57:00.003+03:00

Edellisen postauksen Sisun serkun Rafaelin ristiäiskakut sain myös tehdä, tosin jo 1,5v sitten. Laitan nämäkin tänne kuitenkin, ei näitä "arkistojen aarteita" niin kovin paljoa ole. Päällinen vihreäksi värjättyä vaahtokarkkitaikinaa, eli MMF:ia. Päällä sokerihelmiä. Sisällä joku marjahillo + kerma+ tuorejuustohässäkkä.

Siniset liljat - ristiäiskakut pojalle

2010-04-18T20:59:00.005+03:00

Joo, ei se huono kuva photoshoppaamalla parane :D Veli on tuosta ylläolevasta varmaan niiiiin ylpeä, ei ole oppi mennyt hukkaan ei ;) Taas siis jäi kunnon kuvat ottamatta, ens kerralla sitten. Miksiköhän kaikki tuolla meidän kameralla otetut kuvat on epätarkkoja, ei mulla nyt kädet AINA voi täristä! Tässä siis kuvia kakuista kun olivat juhliin lähdössä. Mahtoikohan kukaan ottaa kuvia kakuista siinä kunnossa kun pöytään päätyivät...?

Elikkäs Sisu-vauvan ristiäiskakut äitinsä uskalsi antaa minulle tehtäväksi, ja olikin mahtavaa päästä askartelemaan noita liljoja ja lehtiä ja muuta. Ilmainen vinkki: jos askartelet hauraasta ja särkyvästä materiaalista niin lasi viiniä siinä samalla EI ole hyvä idea! Meni eräänä iltana aikas monta sakaraa poikki meinaan. Samalla rahalla toinenkin vinkki: kristallipulverilla tomuttaessa ei kannata huokaista kovin syvään...
Näitä kakkuja tehdessä lähes kaikki mikä voi pieleen mennä myös meni. Olin tehnyt ylläolevaan kakkuun myös numerot sinisestä sokerimassasta, mutta koko ajan koristeita tehdessä oli päässä 17.3. Onneksi alkoi aamulla kakkuja koristellessa hälytyskellot soida ja tarkistin vielä sähköpostista asian. Ja sitten B-suunnitelmaan... Toiseen kakkuun oli tehtynä erillinen laatta josta ei kolmosta saanut neloseksi korjattua, joten piti muuta improvisoida. Onneksi olin tehnyt kirjaimia ylimääräisiä murtumisten varalta, että edes nimi tuli sinisellä kuten toivottiin.

Kakuissa sisällä improvisaatiotäytteet. Edellisenä iltana vasta tehdessä päätin mitä laitan. Olin vaan niin keskittynyt tuohon ulkonäköön :b Yhteensä noin 11 munan sokerikakkupohjat. (n.30hengelle) Toisessa kakussa täytteenä

1. Mansikka-sitruuna
(mansikkamurska, kermavaahto, sitruunarahka ja aivan liian vähän liivatetta...)
2. Mustikka-vadelma
("itse"tehty mustikkahillo, kermavaahto, vaniljatuorejuusto)
3.Vadelma-marianne
(vadelmia, kermavaahtoa, mariannemurskaa, liivatetta)
Ja tosiaan jos ne marjat haluaa kokonaisina täytteeseen niin EI KANNATA SEKOITTAA SÄHKÖVATKAIMELLA... :D

Toisessa kakussa:

1.Sama mansikka-sitruuna
2.Päärynä-mango-vanilja
(vauvojen päärynäsosetta, vaahdotettu vaniljakastike, kermavaahto, liivate, mangoa palasina)
3.Caipirinha
(kermavaahto, caipirinhamix, limecurd, liivate)

Pursotukset vaniljakreemijauheella jämäköitettyä vispiä, kirjaimet ja kukat pastavärillä värjättyä sokerimassaa, sinisellä kristallipulverilla tupsuteltua. Emit on koristelugeelissä dipattuja riisinuudelinpätkiä. Lehdet sokerimassaa/marsipaania/niiden sekoitusta. Laatat sokerimassaa. Ja kaiken päälle "ihan hiukan" suihkauteltu helmiäisspraytä ;)

Eli mansikkatäyte ei sitten hyytynyt kunnolla. a) laskuvirhe b) ajatusvirhe c) liivatteiden valmistusvirhe d) muu syy. Jäänee arvoitukseksi. Aamulla jo huomasin kun avasin rengasvuoan, muuta siinä vaiheessa ei ollut juuri muuta tehtävissä kuin kiroilla ja kaapia reunoilta mahdollisimman paljon ylimääräistä täytettä pois ja toivoa parasta. Ei auttanut. Puolen tunnin automatka tärinöineen oli saanut täytteen elämään omaa elämäänsä ja toisen kakun yläosa oli siirtynyt viisi senttiä syrjään. Toinenkin kakku oli alkanut pullistella rumasti kahvipöytään päästyään. *huokaus* Onneksi olin hakijalle antanut rasiallisen ylijääneitä kukkia ja lehtiä mukaan ja niillä ilmeisesti saatiin osa kakku-katastrofista peiteltyä. Mikä todistaa jo aiemmin toteamani, eli pursotukset ja koristeet ovat kakuille mitä hajuvedet olivat keskiaikana: peittämään...no tiedätte mitä. Tästä kyllä siis opin ainakin sen että muualle matkaaviin kakkuihin laitettan reilusti jämäkämmät täytteet kuin niihin jotka vaan nostetaan omasta jääkaapista pöytään. Mutta Sisu-vauvan tätiä lainatakseni "kiva jos meillä on kahvipöydässä joku makea kasa, jossa kermaa päällä." Sitä saa mitä tilaa :)

Pääsiäisunohdus

2010-04-11T23:39:00.001+03:00

Tällaisia popseja väsäsin yhtenä vapaailtana, mutta pääsiäispöytään lähtiessä unohtuivat kotiin :( Sisällä pätkiskuivakakkumurskaa ja appelsiinituorejuustoa.
Tiput päällystetty marsipaanilla töyhtöinä aurinkoströsseliä, nokat ja jalat sokerimassaa. Toiset päällystin valkosuklaalla ja raidat tummalla. Eipä niitä kovin tasaiseksi saanut kun lusikalla/haarukalla suhrasin. Ensi kerraksi täytyy hankkia tikut. Kukat on sokerimassaa. Vähän ihmeellisiä tuli mielestäni, tuskin tulee tehtyä toiste. Toisaalta anoppi tykkäsi, eli seuraavaksi kun pätkiskakku jää taas pöydälle kuivettumaan niin tuliaisiksi näitä voisi viedä :) Ehkä kokeilen tehdä kekseistä joskus, löysin nimittäin Bakerellan sivuilta aivan huikeita vinkkejä niiden koristeluun!

Ehkä tämä tältä erää, kameran käyttöä opiskelemaan ennen seuraavaa postausta siis :)

Pääsiäisekamelska

2010-04-11T23:01:00.001+03:00

Kohta on tiedossa parin ristiäiskakun leipominen, ja toiveissa on kakku jollaista en ole ennen tehnyt. Siispä omalle väelle koekakkua. Onneksi oli pääsiäinen tekosyynä!

Pohjana joku pakastimesta otettu keskikokoinen pohja, oisko 4-5 munan. Kostutus ananasmehu + fanta. Eka väli lime-valkosuklaa rahka+vispi+caipirinhamix 1/2pss+ sipaisut limecurdia. Aivan rapsakan kirpsakan reipas täyte kyllä! Tykkään! Niin ja varmaan joku liivatekin siellä oli. Toisessa välissä myös koekeittiön antimia; omatekoista omenahilloa on enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja sitä pitäisi saada kulumaan. Sukulaistädin luona oli tarjolla kääretorttua jossa omenahillon päälle oli pilkottu ananasta ja oli suht raikasta, joten sitä siis kokeilemaan. Vispiä+pari desiä omppuhilloa+tölkillinen ananasta+sitruunan makuista tuorejuustoa (koska sattui olemaan kaapissa ja piti käyttää pois). Niin ja liivate tai pari, omppuhillo nimittäin suht löysää. Mainiota, jopa Mr.Nirso melkein piti siitä!

Ja sitten koristelu: päällä sokerimassalevy ja reunoilla vaniljakreemijauheella jämäköitettyä vispiä. Ihanat tyllat jotka ostin Modernosta ovat vaan kovin pieniä :( Mutta koripunos oli helpompaa kuin luulinkaan, ja frillatkin onnistui lähes ok.

Kiekuroiden kohdalla sitten loppui vispi...

Pointtina tässä kokeilussa oli se, kuinka helposti värit lähtevät juoksemaan. Massalevy laitettu kakun päälle n. klo 10 ja kakku tarjottu n.klo 16 ja tässä välissä ainakin vihreä väri juoksi jo reunaa pitkin tosi ikävästi. Ensi kerralla siis pakko laittaa jokin kosteussulku alle, nyt kun oli vaan vispiä. Lilja ei onneksi lässähtänyt lainkaan, eivätkä muutkaan kukat. Niitä siis ristiäiskakkua silmälläpitäen testasin. Sokerimassasta nekin siis. Barbapapat pääsiäistunnelmissa on ihan suoraa kopiointia KakkuKatrilta, oli vaan niin hurmaava idea että pakko oli sukulaisille esitellä livenä. Tiput ja papa marsipaania, mama ja pörrö sokerimassaa, jäljet elintarviketussilla. Pörrön sivellin spagetinpätkä.

Pingu-kakku nimipäiväksi

2010-04-11T22:37:00.000+03:00

Esikoinen on kakkuhullu. Pahin vaihe taitaa jo olla takana, mutta pitkän aikaa iltalukemiseksikin valkattiin aina kakkukirja josta sitten arpoi mitä milloinkin kenellekkin tekisi. Kaveri on kova Pingu-fani, kuten kai kaikki parivuotiaat, joten ajattelin yllättää Pingu-kakulla nimipäivän kunniaksi. Keksin iglumallin lohikäärmeen vatsaosaa tehdessä, mutta kovin originelli idea ei sitten ollutkaan, näitä löytyi monesta ihanasta blogista samalla ajatuksella toteutettuja.

Välissä lime-valkosuklaarahka + kermavaahto+limecurd+liivate, toisessa välissä suklaamousse, muistaakseni. Hra Nirso nimittäin sitä kerrosta suostui syömään, ja muistan ettei ollut mansikkaa eikä banaania, joten muuta vaihtoehtoa ei taida jäädä :) Kostutus ehkä vaniljamaidolla tai fantalla. Pinnalla flora vispi tomusokerilla jämäköitettynä.
Päällinen meni niiiiiin hienosti, kunnes käänsin kakun, ja...siellä siellä se ryppy on!

Päällinen pastavärillä valkaistua marsipaania. Jännää että olen 33v kuvitellut inhoavani marsipaania, mutta pystyyhän tuota syömään, ohkaisen kerroksen kakun päällä ainakin. Pingun vartalo (sairaan hitaasti kuivuvaa) marsipaania ja muut osat (tolkuttoman nopeasti kuivuvaa) sokerimassaa. Seuraavaksi viisastun ja sekoitan näitä, josko löytyisi kultainen keskitie. Varsinkin musta massa on niin kuivaa että käsiin murenee. Lahjojen nauhat Dr.Oetkerin koristelugeeliä, ovi suklaata. Esikoinen veti sitten koko Pingun äidin lähes yökkien vieressä.

Lohikäärmekakku 1v

2010-04-11T21:58:00.000+03:00

Taidan aloittaa tämän muistikirjan kirjaamalla ylös kuopuksen synttärikakut. Eli Perhe-lehdessä oli kuvat hienoista lohikäärmekakuista,(olisivatkohan olleet KakkuKatrin?) ja esikoinen niitä oli kuolannut jo monta päivää. Rakettikakun oli kyllä jo ajat sitten valkannut pikkuveikan synttärikakuksi, mutta mieli muuttui. Lohikäärmettä siis.

Voi jestas näitä kuvia, siihen siis paneudutaan tästä lähtien paremmin! Olisi sittenkin pitänyt laittaa blogin nimeksi "selityksen makua" kuten ensin piti :)Pohjia teen aina useamman kerralla, vissiin 8 munan normi sokerikakkupohja jonka paistan erikokoisissa vuoissa ja loput pakkaseen. Kostutus vaniljasokeri/maito. Välissä mansikkamousse jossa tod.näk. pakasterasiallinen mansikkamurskaa, rahkaa, kermaa ja pari liivatetta. Toisessa välissä kermavaahto ja banaaniviipaleita. (Koska Herra Nirso ei muusta tykkää...) Pää koottu Aino-jäätelöpurkkiin, masu kelmutettuun taikinakulhoonkulhoon ja häntä pieneen pakasterasiaan.
Päälle kermaa ja sokerimassa joka värjätty vihreäksi. Keltaiset osat marsipaania, muut sokerimassaa. Kullan väristä glittergeeliä vähän koristeena. Muumit seikkailemassa tarjoilun lomassa. Kiipeävät Rocky Road-kekseistä tehtyä polkua (ehe ehe, vähän nokkelaa eikö...?) brownies-kukkulan yli pätkiskakkulinnalle. Ja sama kakku seuraavaan tarjoiluun eheytettynä. Huomaa tyylikäs kaulapanta joka peittää sauman. Pää siis oli kahdesti tarjolla.